sagan

Miksi luotan ravitsemussuosituksiin

Tein taannoin Helsingin Sanomien testin, joka kertoi, syönkö ravitsemussuositusten mukaisesti. Sain tulokseksi 9/10, joka voi tarkoittaa joko hyvää tai huonoa, riippuen siitä mitä suosituksista ajattelee.

Itse ajattelen, että se tarkoittaa ihan hyvää. Luotan ravitsemusasiantuntijoihin ja ravitsemussuosituksiin.

Luotan suosituksiin, kuten luotan vaikkapa lentämiseen. Kun astun lentokoneeseen, uskon siihen, että lentäjät, insinöörit, mekaanikot, atk-asiantuntijat sekä lukuisat muut ammattilaiset ovat tehneet työnsä hyvin ja takaavat minulle turvallisen matkan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ongelmia joskus ilmenisi. Jatkaakseni vertauskuvaa, voi olla, että lentoaikataulut venyvät tai joudutaan tekemään turhia välilaskuja. Joskus sattuu jopa vakavia onnettomuuksia. Useimmiten kuitenkin kone nousee ilmaan pisteestä A ja laskeutuu turvallisesti pisteeseen B.

Lue loppuun

attia

Lihavuustutkimuksen kriitikko puhuu nyt tunteistaan

Peter Attia ja Gary Taubes myyvät Nutrition Science Initiativen toimintaa paatoksen voimin.

Mikäli olet seurannut ravitsemuskeskustelua viime vuosina, olet ehkä pannut merkille, että etenkin lihavuutta koskevaan keskusteluun on ilmestynyt paatosta.

Paatoksella tarkoitetaan vetoamista kuulijan tunteisiin. Retoriikassa se on yksi kolmesta suostuttelun keinosta logoksen ja eetoksen ohella.

Paatoksen merkitys on siinä, että se virittää kuulijan määrätynlaiseen moraaliseen tilaan. Tämä tila vaikuttaa siihen, kuinka hän tulkitsee puhujan sanoman ja kuinka syvästi hän itse omaksuu sen.

Tätä puhetaidon voimaa hyödyntää muun muassa mies nimeltä Peter Attia.

Attia uskoo, että vallitseva käsitys lihavuudesta on väärä. Hänen mukaansa lihavuutta ei aiheuta energiaepätasapaino, vaan haiman erittämän insuliinihormonin ylituotanto. Hän väittää, että lihavuus on seurausta runsaasti hiilihydraatteja, kuten pastaa, leipää ja perunaa sisältävästä ruokavaliosta.

Peter Attia on Nutrition Science Initiativen (NuSi) toimitusjohtaja. NuSi on voittoatavoittelematon organisaatio, jonka tarkoituksena on rahoittaa lihavuustutkimusta. Organisaation toinen perustajajäsen on Attian hyvä ystävä, kirjailija ja kuuluisa ravitsemustieteen kriitikko Gary Taubes.

Ennen NuSia Peter Attia työskenteli konsulttina McKinsey & Companyn alaisuudessa terveys- ja talouskysymysten parissa. Alkujaan matematiikkaa ja konetekniikkaa opiskelemaan lähtenyt Attia valmistui lopulta lääkäriksi Stanfordin yliopistosta ja erikoistui kirurgiksi John Hopkinsin yliopistossa.

Viime vuonna Peter Attia esiintyi lääketieteen TED-tapahtumassa, jossa hän oli puhumassa lihavuudesta, diabeteksesta sekä NuSin toiminnasta. Esitys valottaa mielenkiintoisella tavalla sitä, miten NuSin toimintaa markkinoidaan.

Käyn seuraavassa tuota esitystä läpi. Suosittelen, että katsot esityksen myös itse TED:in verkkosivulla.

Lue loppuun

BFS-01

The Big Fat Surprise tarjoilee tieteen saippuaoopperaa

Uutuuskirja The Big Fat Surprise pelkistää ravitsemustieteen tarinan saippuaoopperaksi.

Simon & Schuster -kustannusyhtiö julkaisi viime maaliskuussa kirjan nimeltä The Big Fat Surprise.

Kiinnostuin kirjasta, koska se sai mediassa erityistä huomiota. Eikä ihme, sillä kirja lupaa paljastaa jotain ennenkuulumatonta: kaikki mitä kuvittelimme tietävämme ravinnon rasvoista onkin ollut yhtä suurta valhetta.

Voi, juusto ja liha kuuluvat terveelliseen ruokavalioon, vaikka asiantuntijat muuta väittäisivät.

Kirjan tarinaa kertoo amerikkalainen toimittaja nimeltä Nina Teicholz, joka on aiemmin kirjoittanut ruoasta eri aikakaus- ja sanomalehtiin.

Mutta kuka on Nina Teicholz?

Hän kuvaa itseään ”tieteellisesti ajattelevana ulkopuolisena, vapaana kytköksistä tai liiketaloudellisista sidonnaisuuksista juurtuneisiin käsityksiin” (s. 6).

Kirjan esittelyssä hän kertoo opiskelleensa biologiaa Yalen ja Stanfordin yliopistoissa ja suorittaneensa maisterin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Maisteritutkielman aihe ei kuitenkaan näytä käsittelevän biologiaa, vaan naisten asemaa Chilessä. Sikäli ihmettelen, miksi esittelyssä edes puhutaan biologian opinnoista.

Mistä kirjassa on oikein kyse?

Lue loppuun

hs-1

HS ylläpitää kyseenalaista ravitsemuspalstaa

Näyttää siltä, että Helsingin Sanomien verkkosivulle voi kirjoittaa ravitsemuksesta mitä tahansa.

Helsingin Sanomat julkaisee verkkosivullaan kyseenalaisia kolumneja ravitsemuksesta. Aiemmin niistä vastasi muusikko A.W. Yrjänä ja tätä nykyä kirjailija Joonas Konstig. Koska Yrjänä on jättäytynyt jo taka-alalle, puutun tässä yhteydessä vain Konstigin kirjoituksiin.

Konstigin kolumnien aiheet vaihtelevat aina ravitsemustieteestä ruokakulttuurillisiin ilmiöihin, ja elintarviketieteistä syömisen eettisiin kysymyksiin. Mielestäni ei voida puhua enää ”ruokakolumnista”, vaan teemana on laajemmin ravitsemus. Aihepiiristä huolimatta Konstig ei omaa ravitsemus- tai lääketieteellistä koulutusta.

Ajatus HS:n ravitsemuskolumnista on tervetullut. Ikävä kyllä lopputulos jättää kylmäksi. Joonas Konstigin, kuten aiemmin Yrjänän, kirjoitukset pursuavat asiavirheitä, olkiukkoja ja kirjoittajan omia väärinymmärryksiä.

Lue loppuun

gunnars

5 ravintohuuhaan tunnusmerkkiä

Authority Nutrition on suosittu blogi, joka esiintyy kriittisenä tieteen äänitorvena. Todellisuudessa se edustaa kuitenkin ilmiötä nimeltä denialismi.

Moni on ehkä törmännyt verkkosivuun nimeltä Authority Nutrition. Kyseessä on islantilaisen lääketieteen opiskelijan Kris Gunnarsin ravitsemusaiheinen blogi, jossa hän puhuu vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta.

Authority Nutritionin tunnusmerkkinä ovat provosoivat listicle-artikkelit – ”11 suurinta ravitsemustieteen valhetta” ja niin edelleen.

Joulukuussa 2012 aloittanut Authority Nutrition on saavuttanut varsin kunnioitettavan suosion. Blogiin on viitannut mm. New York Timesin suosittu ruokakolumnisti ja Gunnarsin mukaan sivulla vierailtiin viime kuussa yli 3 miljoonaa kertaa.

Authority Nutritionissa on kuitenkin yksi ongelma: se on huuhaata. Blogi pursuaa räikeitä asiavirheitä, ruokkii salaliittoteorioita ja tulkitsee lähdemateriaalia valikoiden.

Authority Nutrition ei yksinkertaisesti ole luotettava tiedonlähde.

Sen kaltaiset verkkosivut ovat melko taitavia naamioitumaan tieteen äänitorviksi, vaikka totuus on kaikkea muuta. Verhon takana piilee ilmiö nimeltä denialismi.

Lue loppuun

kresser

Rasvasodan voittaja julistetaan mediassa

Terveysviranomaisille uhkaa tulla takkiin informaatiosodassa. Yksi syy tähän voi piillä tiedotusvälineissä.

Brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkijat julkaisivat viime kuussa tutkimuksen, jonka mukaan voi tai muut kovat rasvat eivät ole yhteydessä sepelvaltimotautiin. Analyysi perustui 72:n aiemman tutkimuksen aineistoon muun muassa Yhdysvalloista ja Euroopasta. Tieto tutkimuksesta levisi kulovalkean tavoin tiedotusvälineissä ja blogeissa. Suomessa siitä uutisoi ainakin Helsingin Sanomat, Yle ja Iltasanomat.

Vähemmälle huomiolle mediassa jäi se, että tutkijat olivat tehneet useita metodisia virheitä. Lisäksi jäi epäselväksi, miksi tutkimuksessa ylipäätään saatiin sellaisia tuloksia kuin siinä saatiin.1

Uutisia lukiessani mieleeni palasi vastaava episodi kolmen vuoden takaa. Silloin eräässä meijeriteollisuuden rahoittamassa tutkimuskoosteessa tultiin samaan johtopäätökseen, ettei kovalla rasvalla ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja aivan kuten nytkin, uutinen tutkimuksesta levisi nopeasti ympäri maailmaa. Tutkimuksen julkaissut tiedelehti American Journal of Clinical Nutrition julkaisi samoihin aikoihin myös kolme kriittistä kommentaaria, jotka osoittivat meijeriteollisuuden tutkimuksessa olleita puutteita. Moniko uutisoi näistä kommentaareista? Ei kovinkaan moni.

Mielestäni media aika harvoin onnistuu dokumentoimaan tieteen tapahtumia tasapainoisesti. Tämä johtunee jo uutiskriteereistä itsestään: epätavallisilla ilmiöillä on enemmän uutisarvoa kuin tavallisilla. Näin ollen poikkeuksellinen tutkimustulos uutisoidaan todennäköisemmin kuin ennalta-arvattava. Samoin kaikki jälkipuinti jäänee helposti uutisoimatta, koska sillä on valtamediassa vain vähän uutisarvoa ja sen käsittely voi olla toimittajalle liian vaikeaa.

Sen enempää spekuloimatta, haluan ottaa esiin muutaman esimerkin siitä, miten kuva tieteestä vääristyy mediassa. Tarkoituksenani ei ole parjata toimittajia. Mielestäni on kuitenkin aiheellista alleviivata, että tiede- ja terveysjournalismissa on parantamisen varaa.

Lue loppuun

keys-cover-01

Ravitsemustieteen pseudohistorioitsijat tulevat

Joukko kyseenalaisin motiivein varustettuja henkilöitä on ryhtynyt kirjoittamaan ravitsemustieteen historiaa uudelleen.

Kirjailija Joonas Konstig kirjoittaa ravitsemusaiheista kolumnia Helsingin Sanomien sivulla. Tuoreessa kirjoituksessaan Konstig viittaa englantilaiseen klassikkokirjailijaan, George Orwelliin. Konstig leikkii ajatuksella ”mitä George Orwell opettaa meille ruoasta”.

Koska olen itsekin Orwellin kirjallisuuden ystävä, liityn mukaan leikkiin.

Konstig ihannoi kivikautista ja ”alkuperäistä” ruokavaliota. Tuoreessa tekstissään hän haluaa luoda vaikutelman, että myös Orwell ajatteli jotakuinkin samoin. ”Pitkällä aikavälillä kenties havaitsemme, että säilykeruoka on konekivääriä vaarallisempi tappoase”, Konstig siteeraa kirjailijaa.

Oli Orwellin näkemys terveellisestä ravitsemuksesta millainen hyvänsä, hänen kirjallisuudestaan löytyy mielestäni suurempia viisauksia, joista yhden haluan nostaa esiin.

Lue loppuun

why-nutrition-is-so-confusing

Miksi ravitsemus on niin hämmentävää?

Journalisti-kirjailija Gary Taubes hyökkää tiedettä vastaan New York Times -lehdessä, jälleen kerran.

New York Times julkaisi eilen sunnuntaina artikkelin otsikolla Why Nutrition Is So Confusing. Artikkelin taustalla on Gary Taubes, palkittu amerikkalaisjournalisti.

Taubes tuli tunnetuksi vuonna 2007 kirjallaan Good Calories, Bad Calories, joka väittää, että kaikki mitä meille on opetettu terveellisestä ravitsemuksesta perustuu valheeseen ja roskatieteeseen.

Taubes itse on ns. ”hiilihydraattihypoteesin” kannattaja. Kyseessä on harhainen ajatus, jonka mukaan nimenomaan ravinnon hiilihydraatit lihottavat ja sairastuttavat, kun taas rasva on harmitonta. Taubesin kirjan väitteitä on ruotinut perusteellisesti mm. Penningtonin lihavuuden tutkimusyksikön johtaja George Bray.

Menestyskirjansa julkaisun jälkeen Taubesilla tuntuu jääneen levy päälle. Lehtiartikkeli ja haastattelu toisensa jälkeen toistaa samaa mantraa, mukaan lukien kolme vuotta sitten julkaistu kirja Why We Get Fat.

Tuore artikkeli New York Timesissä ei tee poikkeusta.

Lue loppuun

Blogi pohtii ravitsemusilmiöitä mediassa ja kirjallisuudessa.