Luin hiljattain mielenkiintoisen Wikipedia-artikkelin nimellä List of common misconceptions, johon on koottu yleisiä harhaluuloja eri aihealueilta. Jutusta inspiroituneena aloitan artikkelisarjan, jossa nostan esille liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviä myyttejä.
Aiheet ovat melko yleisiä ja sekalaisia, joten jätän lähdeviitteet pois yhtenäisemmän lukukokemuksen vuoksi. Mikäli kaipaat viitteitä, ei syytä huoleen, niitä saa kysymällä.
Harhaluuloja ravitsemuksesta ja liikunnasta
Ravitsemukseen ja liikuntaan liittyy roppakaupalla erilaisia myyttejä ja urbaanilegendoja. Vanhoja käsityksiä murtaessa päädytään myös helposti itse luomaan uusia puolitotuuksia. Etenkin erilaiset hyvinvointiin liittyvät trendit tuovat usein mukanaan mutkat suoriksi -tyylisiä sepityksiä ihmiskehosta ja sen toiminnasta.
Käsittelen seuraavaksi muutamia yleisimpiä ja mielestäni ajankohtaisimpia harhaluuloja liikunnasta ja ravitsemuksesta.
Kaloriteoria
Kaloriteoriasta vääntäminen on mennyt hiukan liian yksioikoiseksi puolin ja toisin. Pohjimmiltaan kaloriteoriassa on kyse termodynamiikan energian säilymislaista. Tällä tarkoitetaan sitä, ettei energiaa voida luoda tai hävittää, vaan ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Suljetun systeemin alkuenergian ja loppuenergian erotus on systeemin tekemä työ.
Kehon rasvakudos sisältää noin 7-8 kcal grammaa kohden. Syömällä minimaaliset 80 kcal ylimääräistä joka päivä johtaisi siis siihen, että ihminen lihoo noin 3,8 kg joka vuosi. Sama pätee tietysti myös käänteisesti. Maalaisjärki kertoo kuitenkin nopeasti, ettei näin karkea laskutoimitus päde biologisessa järjestelmässä. Moni meistä syö mitä tykkää ja milloin tykkää ja säilyttää silti täysin saman kehonpainon vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Ihmiskeholla on oma tapansa hallita energian kulutusta ja varastointia.
Yleisesti ottaen aineenvaihduntaa määrittävät hormonit. Esimerkiksi energiatasapainoa säätelevän leptiinin tasot laskevat laihduttamisen myötä, mikä voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, kuinka ja mihin energiaa elimistössä käytetään. Moni meistä on myös jollain tapaa “metabolisesti rikki”. Tällä tarkoitan esimerkiksi insuliini-/leptiiniresistenssiä, joka varmasti vaikuttaa myös energiatasapainon hallintaan. Lisäksi moni meistä kamppailee suolistoflooran hyvinvoinnin kanssa, mikä vaikuttaa omalta osaltaan siihen, kuinka ravinto yleensäkään imeytyy.
Näiden lukuisten muuttujien lisäksi tulevat sitten metaboliareitit ja termiset efektit. Keho käsittelee ravinteita hyvin monimutkaisella tavalla, eikä yksinkertaisella erotuksella useinkaan kyetä laskemaan kalorien kohtaloa.
Tarkoittaako tämä siis ettei kaloriteoria päde? Ei varsinaisesti. Tämä tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei kalorien laskeminen ole lukuisten muuttujien vuoksi käytännöllinen tapa hallita ravinnon määrää.
“Hiilihydraattihypoteesi” – rasva ei lihota
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Trendin myötä pinnalle on putkahtanut myös uskomus, ettei ravinnon rasva lihota. Tämän uskomuksen taustalla elää käsitys, että lihomisen suurin syntipukki on hormoni nimeltä insuliini. Kyseinen hormoni vastaa muun muassa energian varastoinnista rasvakudokseen. Hiilihydraatit kohottavat insuliinin tuotantoa, kun taas rasva ei, joten vältetäänkö hiilihydraatteja karttamalla myös lihominen? Totuus ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen.
Elimistöllä on insuliinin lisäksi myös muita keinoja varastoida energiaa, kuten proteiini nimeltä ASP (eng. acylation stimulating protein). Siinä missä syöty rasva ei nosta insuliinin tuotantoa, se kuitenkin nostaa ASP-tasoja. Tutkimusten mukaan ASP on rasvakudoksen muodostamisessa huomattavasti insuliinia merkittävämpi tekijä. Mainittakoon myös, että insuliinipiikki nostaa ASP-tasot parhaimmillaan jopa kolminkertaiseksi.
Rasvakudoksen muodostuminen on evolutiivisesti ajateltuna elintärkeä ominaisuus, eikä tätä ominaisuutta koijata makroravinteiden kanssa kikkailemalla. Ihminen voi lihoa myös VHH-ruokavaliolla. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on usein toimiva ja käytännöllinen tapa laihduttaa. Hiilihydraattien vähentämisen positiivinen vaikutus johtuu kuitenkin muista tekijöistä – ei rasva-aineenvaihdunnan huijaamisesta.
30 grammaa proteiinia
“Ihmiskeho kykenee hyödyntämään yhdellä kertaa vain 30 g proteiinia.” Tämä harhaluulo nousee esiin toisinaan urheiluravitsemuksesta puhuttaessa. Ottaen huomioon ihmisen evoluution, on väite jo lähtökohtaisesti utopistinen. Esimerkiksi kivikautisen ihmisen ravinnonsaanti on ollut toisinaan varmasti melkoisen työn ja tuskan takana. Kun ravintoa on saatu, sitä on varmasti myös syöty. Enemmän kuin tarpeeksi. Mikäli elimistö kykenisi hyödyntämään vain 30 grammaa proteiinia kerrallaan, tuskin olisimme tänä päivänä täällä.
Aiheeseen liittyvä tutkimusnäyttö on hieman ristiriitaista. Harhaluulo on luultavasti peräisin lyhytkestoisista tutkimuksista, joiden mukaan 30 grammaa suuremmat proteiiniannokset eivät tuo mukanaan enää suurempaa anabolista vastetta. Tämä käsitys on saanut varmasti palstatilaa myös siksi, että tulokset tukevat lisäravinneteollisuuden intressejä. Pitkäkestoiset tutkimukset eivät kuitenkaan tue käsitystä, että useilla pienillä proteiiniannoksilla olisi tehokkaampi vaikutus lihaskasvuun verrattuna suuriin mutta lukumäärältään vähäisempiin kerta-annoksiin. Myös pätkäpaastoa (eng. intermitted fasting) koskeva tutkimusnäyttö viittaa siihen, ettei proteiiniannosten määrällä ole väliä.
Ihmiselimistö on tehokas kapine hyödyntämään ravintoa. Ruoansulatus ei hoidu hetkessä ja kokonainen ateria sulaa vatsassa pitkän aikaa, minkä vuoksi on täysin eri asia, nautitko proteiinia kokonaisesta ruoasta vai heraproteiini-isolaatista. Proteiinin biologiseen hyödynnettävyyteen löytyy monta mittaria, joihin en tässä tekstissä kuitenkaan syvenny. Konkreettisten tulosten kannalta on lähes se ja sama, nautitko proteiinin pieninä vaiko suurina annoksina. Suosi menetelmää joka palvelee omia tottumuksiasi ja elämäntapojasi.
Lihaskuntoharjoittelu ja lihaskasvu
“En halua liian lihaksikkaaksi!” kuuluu monen suusta kun aletaan puhua saliohjelmasta. Jokainen joka on joskus treenannut tavoitteellisesti ymmärtää koko fraasin hölmöyden. Ei-liian-lihaksikasta ulkoasua tavoitteleville iloinen uutinen: tuskin edes pääset kuntoon, jota pidät “liian lihaksikkaana”.
Ensimmäisenä sopii unohtaa kaikki mielikuvat anabolisilla steroideilla pumpatuista bodareista. Tuloksia ajatellen puhtailla papereilla treenaaminen vaatii hurjan määrän verta ja hikeä. Yksikään kovassa kunnossa oleva mies tai nainen ei vain herännyt yhtenä aamuna kroppa säikeillä. Kovan kunnon taustalla on vuosien kova työ.
Etenkin naisväki on usein huolissaan liian suurista lihaksista, mikä ajaa treenaamaan naurettavan pienillä painoilla naurettavan pitkiä sarjoja. Tässä vaiheessa on syytä ymmärtää, että lihaskasvusta vastaavat pitkälti steroidihormonit kuten testosteroni. Miehiin verrattuna naisten elimistö tuottaa vain noin kymmenesosan tästä testosteronimäärästä, minkä vuoksi lihasten kasvattaminen on naisille erittäin haastavaa. Yhdestäkään naisesta ei vahingossa tule liian lihaksikasta.
Mikäli tarkoituksenasi on niin sanottu kiinteytyminen, voi silti olla aiheellista suosia intensiivisiä treenejä ja käyttää melko suuria kuormia. Samalla säästää myös aikaa. On täysin perusteetonta pelätä, että yhtäkkiä pullistuisit sikaniskaiseksi lihaskimpuksi.
Rasvanpolttosyke
Rasvanpolttosyke on hyvä esimerkki siitä, kuinka sitkeästi harhaluulot elävät urheilu- ja terveysmaailmassa. Rasvapolttosykkeestä puhutaan edelleen jopa urheilijoiden parissa.
Fakta on, että rasvanpoltto on voimakkainta 60-70% maksimisykealueella liikuttaessa. Käsitys on kuitenkin peräisin lyhytkestoisista tutkimuksista, joissa mitataan lähinnä liikunnan tuomia akuutteja fysiologisia vaikutuksia. On selvää, ettei kukaan pyri laihtumaan tai kiristämään rasvaprosenttia varsinaisesti itse urheilusuorituksen aikana, vaan tuloksia täytyy seurata pitkällä tähtäimellä.
Pitkäkestoisten tutkimusten näyttö onkin vanhoihin mantroihin nähden nurinkurista. Lyhytkestoiset intensiiviset harjoitukset polttavat pitkässä juoksussa (+24h) enemmän rasvaa ja lisäksi säästävät paremmin lihasmassaa kuin matalalla sykkeellä sykkiminen. Tämä johtuu siitä, että intensiiviset suoritukset kiihdyttävät urheilusuorituksen ulkoista perusaineenvaihduntaa matalasykkeisiä harjoituksia tehokkaammin. Rasvanpolttoa ajatellen kannattaakin suosia itselleen mieluisia liikuntamuotoja ja ottaa huomioon omat tavoitteensa. Onko hölkkääminen edes millään tapaa oleellinen osa urheilulajiasi? Intensiiviset, lyhytkestoiset harjoitukset ovat erittäin tehokas tapa polttaa läskiä, mikäli pääkoppa kestää kovatempoista vääntöä.
Lopuksi
Kaikki tässä artikkelissa pinnalle nostetut harhaluulot olisivat oman postauksensa arvoisia. Tulenkin varmasti käsittelemään aiheita syvällisemmin vielä tulevaisuudessa.
Lista jatkuu artikkelisarjan seuraavassa osassa.
Kuvat: hans.gerwitz, franchisefemale
Hyvä kirjoitus. Jatkoa odotellessa
:
Mielenkiintoinen juttu, kiitos. Tuo lihaskasvujuttu oli aika hupaista, olisi tosiaan kiva tavata nainen, joka on “vahingossa” saanut “liian isot” lihakset
. Minusta hölkkääminen ja kävely, hiihto ym. satunnaisessa tahdissa ja määrässä fiiliksen mukaan on mukavaa ja rentouttavaa. Jooga on ihan mahtavaa ja monella tapaa terveellistä vaikka onkin hidaskestoista. Koska minulla ei ole yhtä, omaa lajia, voin tehdä mitä huvittaa, pääasia että liikkuu ja tekee. Olen menossa pian kuntonyrkkeilyn alkeiskurssille, hauska nähdä, miltä se tuntuu, olen aina halunnut sellaiselle.
edu,
Tattista vain! Jatkoa luvassa.
Pellon pientareella,
Kiitos kommentista. Kyllä liikunta on aina hyödyllistä. Mukavia hetkiä kuntonyrkkeilyn pariin!
Yo!
Saisko Jussi sulta jotain järkevää tekstiä esim. aiheesta raw food vs. cooked food.
(..vai onko se jo ollut täällä? En muista…)
Ja muutenkin aiheeseen liittyvää: mikroaaltouuni, keittäminen, paistaminen jne. Kiitos.
Hei Jussi.
Voisitko lisätä lähdeviitteet tänne kommentteihin tai vaihtoehtoisesti toimittaa ne sähköpostitse. Kiitos!
Tomi,
Onhan tuota aihetta tullut sivuttua enemmän tai vähemmän vanhemmissa postauksissa (kts. tämä ja tämä). Sun kysymys kattaa alleen niin laajan aiheen, etten oikein tiedä odotitko multa tänne kommenttien puolelle jotain vastausta vai oliko kyseessä kenties ehdotus tulevien juttujen suhteen?
Ari Tervo,
Mihin väitteeseen haluat viitteen? Pistän mielellään niitä tähän kommenttiosioon niin tulee näkyviin muillekin lukijoille.
“Hiilihydraattien vähentämisen positiivinen vaikutus johtuu kuitenkin muista tekijöistä – ei rasva-aineenvaihdunnan huijaamisesta.” <– saisiko tuohon toteamukseen lisää lihaa luiden ympärille? Mitä ovat mielestäsi nuo muut tekijät?
Lähinnä tuohon rasvanpolttosyke kohtaan kaipasin lähdeviitteitä, niin voimme viedä työkaverin kanssa lounaspöytäkeskustelua eteenpäin.
Ari,
Achten & Jeukendrup totesivat rasvanpolton olevan tehokkaimmillaan 63 +/- 9 % VO2 max. Tulos kertoo kuitenkin vain urheilusuorituksen aikana tapahtuvasta rasvanpoltosta.
Phelain et al. vertailivat matalatempoisen ja kovatempoisen urheilusuorituksen vaikutuksia 3 tunnin jaksolla. Itse suorituksen aikana rasvanpoltossa ei ollut merkittäviä eroja, mutta 3 tunnin jälkeen kovatempoinen suoritus poltti enemmän rasvaa.
Saris & Schrauwen vertailivat erilaisten liikuntasuoritusten vaikutuksia 24-h ajanjaksolla. Rasvanpoltossa ei ollut mittausten aikana merkittäviä eroja, mutta respiratorinen osamäärä (eng. respiratory quotient) oli kovatempoisen suorituksen jälkeen matalatempoista matalammalla, mikä viittaa tehokkaampaan rasvanpolttoon.
Grediagin et al. tutkivat samaista teemaa 12 viikon ajanjaksolla. Matalalla temmolla liikkuminen johti kovatempoista tehokkaampaan painonpudotukseen. Ryhmät polttivat lähes identtisen määrän rasvaa, mutta korkealla sykkeellä liikkuneet kasvattivat tuplasti hölkkäilijöitä enemmän lihasmassaa.
Mougios et al. totesivat myös kolme kuukautta kestäneessä tutkimuksessaan, että lihasmassa säilyy paremmin korkeilla sykealueilla liikuttaessa. Rasvanpoltossa ei ollut merkittäviä eroja.
Mitä tulee intervallitreenaukseen…. Tremblay et al. summaavat: “In conclusion, these results reinforce the notion that for a given level of energy expenditure, vigorous exercise favors negative energy and lipid balance to a greater extent than exercise of low to moderate intensity. Moreover, the metabolic adaptations taking place in the skeletal muscle in response to the HIIT program appear to favor the process of lipid oxidation.”
Samaa säveltä laulettiin myös Yoshioka et al. tutkimuksessa: “These results suggest that high-intensity exercise favors a lesser body fat deposition which might be related to an increase in post-exercise energy metabolism that is mediated by beta-adrenergic stimulation.”
Tässä nyt jotain tutkimusmateriaalia aiheesta. Toivottavasti lounaspöytäkeskusteluun saatiin uutta potkua.
Möttönen,
Monen kohdalla VHH helpottaa nälänhallintaa, mikä johtaa energiansaannin vähenemiseen. Tästä on jonkin verran myös tutkimusta. Tämä lienee pääasiallinen syy siihen, miksi VHH toimii hyvin. Vähän liikkuvalla ei ole myöskään tarvetta suurelle hiilihydraattikuormalle, joten rasvapainotteinen ruokavalio voi olla paikallaan.
Tähän vielä jatkoa, että innostuin käymään pikkukylämme kuntosalilla, sehän on siis hauskaa! Innolla seuraan kieltämättä myös laihassa kehossani tapahtuvia muutoksia – lihakset ovat tervetulleita ja niitä tulee. Lupaan tulla tänne raportoimaan sitten, jos/kun olenkin yhtäkkiä “liian lihaksikas”!
Minulla on hieman proteiiniongelmaa, koska olen (vehnän lisäksi) yliherkkä lähes kaikille maitotuotteille (ainakin homogenoiduille, myös lampaan- ja vuohenjuustolle), purkitetuille ruoille (esim. tonnikala) ja monelle muulle ruoka-aineelle. Mitähän sitä oikein söisi, että tukisi punttisalitreeniä…? Täältä ei luomulihaa tai riistaa juurikaan saa.
PP,
Tsemppiä sinne!
Hieno homma! Treenaaminen ja tulosten seuraaminen on mukavaa puuhaa.
Proteiininlähteenä kannattaa suosia vaikkapa kananmunia, siemeniä, merileviä ja onhan sitä olemassa proteiini-isolaatteja aina riisiproteiinista herneproteiiniin (omien kokemusteni mukaan maku on molemmissa järkyttävä!). Kannattaa kuitenkin kokeilla. Sinuna en kuitenkaan huolehtisi proteiinista liikoja. Kannattaa lähinnä huolehtia, että päivittäinen kokonaisenergiansaanti on riittävä kehitystä ajatellan.
Semmoinen tuli tuossa yksi päivä mieleen, että onko sinulle heittää tutkimusviitteitä tuohon Kaloriteoria-kappaleeseen? Tiedän, että mainitsemiasi sääteleviä asioita on miljoona ja näistä kaikista miljoona tutkimusta mutta ajattelin josko sinulla on siinä kätevästi muutama niin mielelläni vilkaisisin.
John Möttönen,
Tarvettako tuolle? Koko kappale on pelkkää matematiikkaa ja perusfysiologiaa. Tarpeelliset tiedot löydät varmasti mistä tahansa fysiologian oppikirjasta tai vaikkapa wikipediasta.
Itse olisin tuolla ontuvalla VHH-’teoriallasi’ kauhea pläski.
Nimim. 3. vuotta hyvinvointia harrastanut karppaaja. Ei oo kyl mitään syytä pupeltaa perunaa, riisiä, pastaa ja leipää vain sen takia “koska VHH on vaarallinen” tms. höpöhöpöä
Toisekseen itse en tunne mitään hivenainetta tai vitamiinia joka olisi hh-liukoinen. Puhumattakaan siitä, että mitähän siitä seuraisi, jos alkaisi taas syömään perus ‘terveellisesti’ (keskimääräinen hh-saanti virallissairaalloisella ruokavaliolla on muistaakseni noin 250 g)? Veikkaanpa että lihomista; keho polttaa ensin hiilihydraatin ja sitten vasta rasvan — tenkkapoo.
Ja niin, ne lähteet olisi kiva mainita. Hieman ylimielistä kuitata lähdeviitteiden kysely pelkällä “täähän on matematiikkaa ja perusfysiologiaa.” -heitolla – huh huh!
Olisi kiva jos ne viitteet laittaisi vaikka numeroituna jokaiseen väitteeseen ja sitten lopussa oli listana viitteet. Tämä nostaa aina tekstien uskottavuutta, kun voi itse tarkastaa, millaisesta lähteestä on kyse. Varsinkin jos viitteet laittaa yläindeksinä numerona, niin ei ne paljoa luettavuutta haittaa.
Esko Lahti,
Kiitos VHH-jeesustelumonologista.
Ensinnäkin: mikä “VHH-teoriani”? Artikkelissa on esitetty lähinnä muutamia fysiologisia faktoja. Jos sulla on tarjota jotain näyttöä, joka kumoaa jonkin esittämäni väitteen, niin iske pöytään.
Lähdeviitteitä saa kun esittää spesifin kysymyksen. Kaloriteoria-kappale nojaa lähinnä sellaisiin perustietoihin ihmisen fysiologiasta jotka löytyvät jokaisesta alan teoksesta. Joten ei muuta kuin kirja kauniiseen käteen ja opiskelemaan!
Sun kommentin perusteella suosittelen sua harjaannuttamaan hiukan luetun ymmärtämisen taitoa. Sen sortin sohimista oli koko lätinä.
lintsu,
Esitä tarkka kysymys niin voin tarjota vastauksen ja viitteen.
Hyvä kirjoitus. Noita myyttejä joutuu oikomaan lähes päivittäin. Olisiko sulla mitään viitteitä tohon leptiini-juttuun? Usein näkee virheelisesti väitettävän, että leptiini lisää lepoenergiankulutusta. Näin onkin hiirien kohdalla, muttei kuitenkaan ihmisten. Tosin ainakin yhdessä tutkimuksessa on ollut viitteitä leptiinin aiheuttamasta energiankulutuksen lisääntymisestä liikunnan yhteydessä.
Jan Verho,
Tattista palautteesta.
Tässä paperi leptiiniin ja energiatasapainoon liittyen: Chin-Change et al. 2000.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin myös tähän postaukseen.
Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa pitkällä aikavälillä todettiin kovempaa hölkkäämisen polttavan enemmän rasvaa vatsan alueelta. Kokonaiskulutus oli molemmissa ryhmissä (hölkkäävät ja juoksevat?:D) sama. Eli jos meni kovempaa, niin lyhyemmän aikaa tms. Oletko kuullut?
Ja pakollinen pilkun nussiminen: Pitkällä juoksulla ei ole suomea. Se on pitkällä tähtäimellä.
K,
En ole törmännyt ko. tutkimukseen. Jos löydät sen jostain, niin heitä linkkiä.
En löytänyt tekstistä “pitkällä juoksulla” -kohtaa(?). Pyrin täydelliseen kieliasuun, joten kaikki huomautukset otetaan ilolla vastaan.
“On selvää, ettei kukaan pyri laihtumaan tai kiristämään rasvaprosenttia varsinaisesti itse urheilusuorituksen aikana, vaan tuloksia täytyy seurata pitkässä juoksussa.”
Hyvä kirjoitus! On pakko kommentoida nimenomaan tuohon rasvanpolttosykkeeseen. Itse olen kuullut jo yläasteikäisestä lähtien liikunnanopettajilta ja ties mistä lähteistä nimenomaan pitkien, matalasykkeisten urheilusuoritusten (esimerkiksi hölkkä PK-sykkeellä) polttavan tehokkaimmin rasvaa.
Itse aloitin tosissani treenaamaan puolimaratonille reilu vuosi sitten. Luonnollisesti ohjelmaani kuului paljon treenejä eri sykealueilla, ylivoimaisesti eniten kuitenkin pitkiä PK-lenkkejä. Joinain viikkoina tuli helposti yli sata juoksukilometriä täyteen.
Yhdistin ohjelmani niin, että kävin myös aktiivisesti punttisalilla juoksemisen ohessa. Ei kovin järkevä yhdistelmä sinänsä: lihaksissa näkyvä kehitys oli luonnollisesti säälittävän onnetonta.
Tiivistettynä siis ylimääräinen rasva kropastani ei lähtenyt mihinkään ja pienet lihaksenalut eivät tuntuneet kasvavan mihinkään suuntaan treenistä huolimatta. Tuttavapiiristäni löytyy muutenkin ihan koko maratonia juoksevia henkilöitä joilla on melko suuretkin “vararenkaat” vyötäröidensä turvana, vaikka he juoksevat hirvittävän suuria määriä päivittäin.
Ja tämän kirjoituksen pähkinä taisi olla siinä, että muutama kuukausi sitten rikoin polveni. Pahasti. Jäi juoksut juoksematta. Jatkoin punttisalitreeniä ja aloitin bodyrockkaamaan (Bodyrock.tv). Heidän ohjelmansa perustuvat tiivistettynä siihen, että lyhyessä ajassa tehdään helvetin kovat treeni lähes maksimisykkeellä.
Voin kertoa oman kokemukseni pohjalta, että juuri tuollaisilla harjotteilla käy niin, että paino kasvaa lihasmassan kasvun myötä, mutta rasvaprosentti todella pienenee. Selvää kehitystä on havaittavissa ennen niin pienissä lihaksissani, koska noin treenaamalla ensin palaa rasva, sitten vasta lihakset. Puolikkaaseen treenatessa homma taisi mennä juuri toisinpäin.
PS. Tietenkin lihakseni ovat olleet aina siellä jossain ja niiden nykyinen erottuvuus johtuu pääosin siitä, että ylimääräinen rasva on palanut ympäriltä pois. Taisivat jäädä nuo puolimaratoonit itseltäni tulevaisuudessakin juoksematta!
Krista, olen itse myös lyhytkestoisten, intensiivisten treenien & punttaamisen kannalla. Vaikutukset ulkoiseen olemukseen ovat myös edullisemmat, kuin juoksulla (lihasmassa säilyy/kasvaa, rasva palaa tehokkaasti).
Vinkkejä treeneihin kannattaa kurkata myös Zumbablogistani.