Miljardi Sydämenlyöntiä

Aika & Toiminta.

Lepotilassa sydän lyö minuutissa noin 60 kertaa. Mitä jos elämäsi kestäisi vain miljardi sydämenlyöntiä?

Olen treenannut viime aikoina kovaa lähes päivittäin. Kunto on tuntunut kaikinpuolin hyvältä, palautuminen on ollut nopeaa ja energiaa on riittänyt. Silloin tällöin minulla on kuitenkin ongelmia korkean leposykkeen kanssa. Sydän hakkaa toisinaan vielä nukkumaan mennessäkin siihen tahtiin, ettei uni meinaa tarttua. Eräänä sunnuntai-iltana sykemittaria seuratessani päädyin pohtimaan tätä aihetta.

Elämäntahtihypoteesi: Onko elämä hupeneva resurssi?

Eläimen perusaineenvaihdunta (basal metabolic rate eli BMR) voidaan karkeasti arvioida sen massan perusteella. Mitä suurempi massa sitä suurempi BMR. Kasvukäppyrä ei kuitenkaan ole täysin lineaarinen. Kleiberin lain mukaan BMR kasvaa 75 % kokonaismassan kasvaessa 100 % eli suuremman eläimen aineenvaihdunta on biologisesti taloudellisempaa kuin pienikokoisen.

Vuonna 1926 amerikkalainen biologi Raymond Pearl esitti teorian nimellä Rate of living hypothesis eli karkeasti suomennettuna elämäntahtihypoteesi. Teorian mukaan eläimen aineenvaihdunta määrittää tämän elämän mitan: korkea BMR tarkoittaa lyhyttä elämää ja matala BMR taas pitkää. Esimerkiksi kärpäsen leposyke on noin 1000 iskua minuutissa ja sen elämä tämän mukaisesti lyhyt – vastavuoroisesti pitkästä elinkaarestaan tunnetun elefantin leposyke on noin 30.

Tästä teoriasta on johdettu myös pelkistetympi versio, jonka mukaan jokaisen elämänmuodon elinkaaren pituuden määrittää vakioitu määrä sydämenlyöntejä. Varsinainen elinaika riippuu siis siitä, kuinka nopeasti nämä sydämenlyönnit käytetään loppuun.

Tätä teoriaa siteerataan yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi tuoreessa TED-puheessaan fyysikko Geoffrey West summaa, että jokainen elämänmuoto saa tälle elämäksi kutsutulle matkalle mukaansa noin miljardi sydämenlyöntiä.

Julkisesta keskustelusta poimittua

Noin kuukausi takaperin Helsingin Sanomissa hehkutettiin maailman kovakuntoisimman miehen tulevan Suomesta. Artikkelissa esitellään vuoden 2009 CrossFit-kisojen maailmanmestari, Mikko Salo. Päädyin lukemaan jutun jatkoksi kasaantunutta keskustelua, mikä oli tietysti virhe.

Osa lukijoista oli sitä mieltä, että Salo näyttää ikäistään vanhemmalta. Jotkut olivat huolestuneita kovan treenaamisen pitkäaikaisista vaikutuksista: Miten keho kestää, kun ikää tulee? Kuluttaako nopea tempo paukut loppuun ennen aikojaan?

Vastaava ilmiö esiintyy useissa aiheeseen liittyvissä keskusteluissa. Ihmiset ovat valtavan huolestuneita liikunnan kuluttavuudesta ja tämän seurauksista tulevaisuudessa.

Universaali fakta: Mikko Salo on hieno mies. Kuva: HS.fi

Aukkoja teoriassa

Fyysinen aktiivisuus alentaa riskiä sairastua sydäntautiin, II-tyypin diabetekseen, useisiin eri syöpiin sekä lukuisiin muihin sairauksiin. Mitä tulee pitkään ikään, epidemiologinen näyttö puhuu vahvasti liikunnallisuuden puolesta.[1] Hesarin artikkelin mukaan Mikko Salon leposyke on 31 – aikuisen leposyke on keskimäärin noin 60 – 70 iskua minuutissa. Eikö tällöin juurikin kovan fyysisen kunnon olettaisi olevan pitkän iän Graalin malja?

Ikävä kyllä tämä yksinkertaistettu ajatusmalli ei päde todellisessa elämässä. Speakman ja kollegat nostivat kirjallisuuskatsauksessaan esille teoriaan liittyviä ongelmakohtia.[2] Eläinkunnasta löytyy lukuisia olentoja, jotka eivät yksinkertaisesti mahdu tämän hypoteesin raameihin: eläimiä, joilla on BMR:ään suhteutettuna pitkä elinikä ja päinvastoin. Kaiken lisäksi elinympäristö ja ravitsemukselliset tekijät vaikuttavat elinkaareen, mikä luo omat haasteensa eläinmaailmaa tarkkailevaan tutkimukseen. Voidaanko esimerkiksi koe-eläimen ja villieläimen elinkaarta edes verrata toisiinsa?

Täytyy myös huomioida, että BMR kertoo ainoastaan sen energiamäärän, joka vaaditaan pakollisten elintoimintojen ylläpitämiseen – varsinainen kokonaisenergiankulutus (daily energy expenditure eli DEE) vaihtelee rajusti eläinlajien ja yksilöiden välillä.

Elämäntahtihypoteesia on testattu myös tutkimusolosuhteissa. Perusaineenvaihduntaan voidaan vaikuttaa mm. lämpötilaeroilla. Kulutus kohoaa kylmissä olosuhteissa, koska elimistö joutuu näkemään enemmän vaivaa ruumiinlämmön ylläpitämiseksi. Tätä ideaa on yritetty soveltaa myös laihdutusmenetelmäksi ei-niin-hyvällä menestyksellä. Rottakokeissa nämä aineenvaihdunnalliset muutokset eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet elinikään.[3] Kylmyydessä elävien rottien elinikä säilyi muuttumattomana, vaikka DEE oli keskimäärin jopa 48 % korkeampi kuin verrokkiryhmällä. Tästä aiheesta on kuitenkin ristiriitaista näyttöä, joten varmoja johtopäätöksiä ei voida vetää puoleen tai toiseen.[4]

Yleisesti ottaen elämäntahtihypoteesissa on kuitenkin jotain perää ja on totta, että nisäkkäillä korkea suhteellinen DEE usein yhdistyy myös lyhyempään elinikään. Aihe on kuitenkin monimutkaisempi kuin esitetty teoria antaa ymmärtää.

Lopuksi

Kuten jo mainitsin, me ihmiset olemme valtavan varovaisia, oli kyseessä sitten vaikkapa painonnostaminen tai leikkiminen. Tämä on tietysti myös positiivinen piirre, sillä kerranhan tässä vain eletään. Moni meistä tuntuu kuitenkin porskuttavan jatkuvaa säästövaihetta: “en halua riskeerata, koska tulevaisuus.” Kysymys kuuluu, mitä varten oikein säästämme itseämme?

Onko ajalla itseisarvoa? Onko kuukausi sohvalla istuskellen arvokkaampi pala elämää kuin viikko vuoristossa kiipeillen? Pahoittelen, jos kuulostan kornilta, mutta mikäli elämänkaartani kuvattaisiin juoksukilpailuna, niin valitsisin sen aina enemmin muistuttavan 110 metrin aitoja kuin maratonia.

Geoffrey West on TED-puheessaan muuten väärässä: ihmiselämän pituus on noin 2,2 miljardia sydämenlyöntiä eikä tämä noudata eläinmaailman keskuudessa mitään normia (kts. tämä).

Keho on tehty toimintaa ja liikettä varten. Jos sydämenlyönnit, hengitykset, keijupöly tai joku pelimäinen energiapalkki loppuu matkalla kesken, niin olipahan ainakin melkoinen reissu.

Lähteet:

1.) “Physical activity, physical fitness and longevity.” Lee et al. Aging (Milano). 1997 Feb-Apr;9(1-2):2-11.

2.) “Living fast, dying when? The link between aging and energetics.” Speakman et al. J Nutr. 2002 Jun;132(6 Suppl 2):1583S-97S.

3.) “Metabolism and aging: effects of cold exposure on metabolic rate, body composition, and longevity in mice.” Vaanholt et al. Physiol Biochem Zool. 2009 Jul-Aug;82(4):314-24.

4.) “Effects of temperature on the life span, vitality and fine structure of Drosophila melanogaster.” Miguel et al. Mech Ageing Dev. 1976 Sep-Oct;5(5):347-70.