Paleodieetti ja ns. alkuperäinen ruoka ovat olleet parin viime vuoden ajan kovassa nosteessa. Olen kannattanut kivikauden ruokavaliota toimivana konseptina. Paleodieettiin ja sen ympärillä pyörivään keskusteluun liittyy kuitenkin omat ongelmansa, joihin pureudun tässä tekstissä. Tämä artikkeli käsittelee pääosin paleodieettiä populääri-ilmiönä.
Käyn tekstissä läpi kivikautiseen ruokavalioon liittyviä tutkimuksia, käsityksiä ja sitä, miten monet paleogurut vetävät sinua röyhkeästi nenästä. Kysymys kuuluu: mihin paleodieetti perustuu, ja onko siinä todella perää?
Paleodieetin läpileikkaus: tutkimus, logiikka ja markkinointi
Paleoliittinen kausi päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Tämä oli aikaa, jolloin agrikulttuuri alkoi yleistyä. Luolissa asustaminen jäi historiaan ja ns. Neoliittinen kausi sai alkunsa. Viljelyskulttuurin leviämisen seurauksena ihmislajin ruokavalio ja elämäntavat muuttuivat rajusti, mikä on paleodieetin kannattajien mukaan saanut aikaan myös elintasosairauksien puhkeamisen. Perustelut väitteelle kuuluvat jota kuinkin seuraavasti:
Ihmisen elinympäristössä on tapahtunut massiivisen muutos viimeisen 10 000 vuoden aikana. Modernin ihmisen sisällä virtaa kuitenkin edelleen metsästäjä-keräilijän veri. Näin ollen olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa ympäristötekijät sotivat fysiologiaamme vastaan. Suurimmat ravinnolliset ongelmat liittyvät viljelyskulttuurin yleistymisen ja eläinten domestikaation seurauksiin. Neoliittisen kauden myötä ihmisen ravinto vaihtui marjoista ja riistasta ranskanleipään ja kevytmaitoon. Ihminen ei ole kuitenkaan sopeutunut syömään näitä ruokia, eivätkä ne palvele optimaalista hyvinvointia. Tämän vuoksi nykyihmisen tulisikin mukailla kivikautisen esi-isiensä ruokavaliota.
Yleiskuvaltaan paleodieetti on melko vähähiilihydraattinen ja runsasproteiininen. Juuresten ja mukuloiden (esim. peruna) nauttimista ei varsinaisesti kielletä, muttei niitä suositellakaan. Moni koisokasvi, kuten tomaatti, on jalostuksen tuote, minkä vuoksi fanaattisimmat paleodiettaajat välttävät myös niitä. Muun muassa Loren Cordain, paleodieetin isähahmo, on kritisoinut näitä ruokia uutiskirjeessään.
- Täyslihatuotteet
- Merenelävät
- Kasvikset & hedelmät
- Pähkinät & siemenet
- Viljatuotteet & palkokasvit
- Maitotuotteet
- Sokeri
- Kasviöljyt (paitsi oliivi- ja kookosöljy)
Onko väitteissä perää?
Pedro Carrera-Bastos ja kolleegat julkaisivat viime vuonna katsauksen, jossa pohditaan modernin ympäristön vaikutuksia ihmisen terveyteen.[1] Katsauksessa nostetaan pintaan seuraavia kivikautisten esi-isiemme elämään liittyviä yleispiirteitä:
- Runsas auringonvalossa oleskelu
- Unirytmi mukaili vuorokauden aikoja
- Akuutit stressireaktiot (vs. nykyaikainen krooninen stressi)
- Päivittäinen fyysinen aktiivisuus
- Kivikautinen ihminen ei altistunut ympäristösaasteille
- Prosessoimaton ja tuore ravinto
Katsauksessa käydään läpi myös omega-3 -ja omega-6-rasvahappojen suhteellista saantia, natriumin ja kaliumin saantia, happo-emäs tasapainoa, makro- ja mikroravinteiden saantia sekä ravinnon kuitupitoisuutta. Tässä tekstissä en kuitenkaan syvenny näihin teemoihin.
Kaikki yllä listatut ovat tärkeitä huomioita – eivät kylläkään mitään uusia tai järin kivikautisia. Mutta voiko metsästäjä-keräilijän ruokavaliota mukailemalla kohentaa terveydentilaa? Tätä kysymystä on pohdittu muutamassa viime vuosina julkaistussa tutkimuksessa.
Jönsson et al. (2006)
Kokeessa mitattiin insuliinivaste, plasman CRP, verenpaine ja glukoositoleranssi 24 sialta (luit oikein).[2] Puolet sioista söivät 15 kuukautta tyypillistä viljapohjaista ruokaa, puolet taas “paleoliittista”, viljatonta ravintoa.
Tutkimuksen päätteeksi “luolasioilla” oli verrokkiryhmää parempi insuliiniherkkyys, alhaisempi verenpaine ja tulehdusarvot. Paleodieetillä olleet siat painoivat myös 22 % vähemmän ja omasivat alhaisemman rasvaprosentin kuin kontrolliyksilöt, mikä luultavasti selittää enemmän tai vähemmän tuloksia.
Sikojen ravitsemussuosituksia ajatellen tästä tutkimuksesta voi olla jotain hyötyä.
Lindeberg et al. (2007)
Staffan Lindeberg ja kolleegat panivat suositut dieetit nenätysten. 12 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa jaettiin 29 koehenkilön ryhmä kahteen osaan: toinen ryhmistä nautti terveellisenä tunnettua välimeren dieettiä (VMD) ja toinen paleoliittista ruokavaliota.[3] Kaikki koehenkilöt olivat sydäntautipotilaita.
Molemmissa ryhmissä laihduttiin lähes saman verran. Paleoryhmässä nähtiin kuitenkin VMD-ryhmään nähden suurempi positiivinen muutos verensokeriarvoissa. Muilta osin tulokset olivat käytännössä katsoen identtisiä. Paleoryhmässä nautittiin huomattavasti enemmän pähkinöitä, tuplasti enemmän hedelmiä, vähemmän natriumia sekä makroravinteiden puolesta enemmän proteiinia kuin VMD-ryhmässä. Eläinkunnan tuotteiden kulutus oli molemmissa ryhmissä samaa luokkaa.
Osterdahl et al. (2008)
Tässä kolmen viikon mittaisessa seurantakokeessa mitattiin 20 terveen henkilön arvoja, joista kuitenkin vain 14 suoritti kokeen loppuun.[4] Näistä neljästätoista vain kuudelta henkilöltä saatiin muodostettua perusteellinen arviointi. Koehenkilöiden verenpaine parani ja paino putosi. Kömpelön tutkimusasetelman ja pienen otannan puolesta koe ei tuo vallitsevaan keskusteluun lisäarvoa.
Jönsson et al. (2009)
Sikojen sijaan ruotsalaiset päättivät toisessa kokeessaan käyttää ihka oikeita ihmisiä.[5]
Mukana oli yhteensä 13 henkilöä, joista jokainen sairasti tyypin 2 diabetesta. Osa koehenkilöistä noudatti kokeen ajan paleoliittista ruokavaliota, osa virallista diabeetikolle suunnattua ruokavaliota. Koehenkiköiden arvoja mitattiin kolmen kuukauden ajalla.
Paleoryhmässä mitattiin tutkimusjakson päätteeksi mm. matalampi HbA1c (pitkäaikaista sokeritasapainoa kuvaava sokerihemoglobiini), matalammat triglyseridiarvot, matalampi verenpaine, ihanteellisempi painoindeksi, kaventunut vyötärönympärys sekä parempi HDL-kolesteroliarvo kuin kontrolliryhmässä. Kivikautista ruokavaliota noudattaneilla kokonaisenergian- ja hiilihydraatin saanti oli alhaisempi, ja proteiinin saanti taas jonkin verran korkeampi verrattuna kontrolliin. Hedelmien, kasvisten ja lihatuotteiden kulutus oli paleoryhmässä huomattavasti suurempi.
Frassetto et al. (2009)
Frassetto ja kollegat mittasivat yhdeksän terveen normaalipainoisen koehenkilön arvoja 10 päivän paleoliittisen ruokavalion noudattamisen aikana.[6]
Koehenkilöiden paino pidettiin vakiona, jottei painon putoaminen tai nouseminen vaikuttaisi tuloksiin. Hiilihydraattien määrää ei rajoitettu, mutta niiden saanti väheni paleodieetillä jonkin verran. Proteiinin saanti taas kasvoi yli 10 E%. Lähtökohtaisiin arvoihin nähden jokaisen henkilön verenpaine ja insuliinivaste parani, paastoinsuliinitaso laski sekä kolesteroliarvot paranivat. Koehenkilöiden paino pysyi muuttumattomana.
Kannattaa huomioida, ettei tavallisen tallaajan ruokavalio ole yleisesti katsottuna kovinkaan laadukas. Tutkimuksessa ei käytetty kontrolliryhmää, joten on mahdotonta mennä sanomaan, olisiko paleodieetti tuonut parempia muutoksia kuin mikä tahansa muu ruokavaliomuutos.
Jönsson et al. (2010)
Ruotsalaiset palasivat sorvin ääreen jälleen kerran vuonna 2010.[7] Tällä kertaa tutkimuksessa oli mukana 29 sydäntautipotilasta. Henkilöt jaettiin kahteen ryhmään, joista toisessa nautittiin paleoliittista ruokavaliota ja toisessa välimeren dieettiä (VMD). Tutkimus päättyi johtopäätökseen, että kivikauden ruokavalio sai aikaan voimakkaamman kylläisyyden tunteen kaloria kohden verrattuna välimeren dieettiin. Paleodieetti olisi näin ollen suositeltava linjaus etenkin painonhallintaa ajatellen.
Paleoryhmässä syötiin enemmän proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja kuin VMD-ryhmässä. Hiilihydraattien kohdalla kannattaa huomioida, että välimeren diettaajat joivat enemmän maitoa, virvoitusjuomia ja mehuja, jotka tuppaavat tuomaan ravintoon lisää kaloreita tuottamatta juurikaan kylläisyyttä. Outoa kyllä, paleoryhmässä siemailtiin enemmän viiniä kuin VMD-ryhmässä.
Jönsson ja kumppanit eivät tarjoa oikein mitään uutta: proteiini tuottaa hyvin kylläisyyden tunteen, nestemäisessä muodossa nautitut sokerit taas eivät. Painonhallintaan perehtyneille tämä on selvää pässinlihaa. En näe lopputuloksessa mitään erityistä paleovaikutusta.
Ovatko vilja- ja maitotuotteet epäterveellisiä?
Moderni luolamies ei leipää syö. Viljakasvit ovat paleodieetin kannattajien mukaan kaiken pahan alku ja juuri.
Useat tutkimukset puoltavat kuitenkin täysjyväviljojen käyttöä.[8] Vuonna 2007 julkaistussa meta-analyysissään Kelly ja kumppanit kävivät läpi dataa viljatuotteiden terveyshyödyistä.[9] Lopulliseen julkaisuun otettiin mukkaan 10 neljästä kahdeksaan viikkoon kestänyttä tutkimusta. Viljalajikkeista etenkin kaura näytti vaikuttavan positiivisesti sydäntautia ennakoiviin riskitekijöihin.
Tutkijoiden mukaan täysjyväviljoja koskevaan tutkimukseen liittyy kuitenkin ongelmia:
- Tutkimus on usein teollisuuden rahoittamaa
- Tutkimusjaksot ovat lyhyitä
- Menetelmät ovat epätarkkoja
Täysjyväviljojen nauttimista puoltavissa tutkimuksissa verrokkina on käytetty tyypillisesti puhdistettuja viljatuotteita – ei täysin viljatonta ruokavaliota. On siis hankala mennä sanomaan, saataisiinko tuloksia paremmin täysjyvää nauttimalla vai täysin viljattomalla ruokavaliolla. Toisaalta, ei ole syytä myöskään olettaa, että viljatuotteet olisivat jollain tapaa poikkeuksetta epäterveellisiä tai syypää länsimaisen väestön rapakuntoon.
Kaikkien vatsa ei kuitenkaan kestä suositusten mukaisia määriä viljoja, jolloin niiden saantia voi olla syytä vähentää. Vilja- tai maitotuotteiden nauttiminen ei ole terveyttä ajatellen välttämätöntä, joten näiden ruokien välttäminen voi olla vatsaongelmaisella käytännöllinen kokeilu.
Maitotuotteiden käytöstä löytyy kirjavaa näyttöä: Osa materiaalista antaa ymmärtää, että maitotuotteista on etua ainakin luustoa[10], lihaskuntoa[11] ja painonhallintaa ajatellen[12]. Osa tutkimuksista viittaa taas täysin päinvastaiseen.[13] Maitotuotteiden kohdalla korostuu kuitenkin sama ilmiö kuin viljoissa: tutkimusta rahoittaa itse teollisuus. Tämä ei tietenkään automaattiseti vähennä näytön painoarvoa, mutta vaikuttaa luultavasti siihen, mitä julkaistaan ja mitä ei.
Mitään yksiselitteistä johtopäätöstä lienee mahdotonta vetää. Maito- ja viljatuotteiden vaikutukset terveyteen riippuvat luultavasti yksilöstä ja siitä, mistä tämän elämäntavat ja ruokailutottumukset kokonaiskuvaltaan muodostuvat.
Jokaisesta ruoasta löytyy positiiviset ja negatiiviset puolensa. Kuuluisan sanonnan mukaan “määrä tekee myrkyn”. Paleodieetin kannattajat – kuten Loren Cordain ja Mark Sisson – korostavat usein yksittäisten ruokien antiravinteita, ja siteeraavat tuekseen molekyylitason tutkimuksia, mikä notkahtaa pahimmillaan pseudotieteelliseksi sekoiluksi. Tällaista näyttöä valikoidusta hyödyntämällä lähes mikä tahansa ruoka saadaan näyttämään myrkyltä: “Varo vesimyrkytystä!”
En näe vakavasti otettavaa syytä kokonaisten ruoka-aineryhmien täydelliselle välttämiselle (ellei kyseessä ole henkilö, jolla on esim. jokin suolistosairaus).
Holistinen lähestymistapa (uudeleen keksitty pyörä)
Kuten Carrera-Bastos ja kumppanit katsauksessaan kirjoittavat, ei ihmiselämä ole muuttunut ainoastaan ruokavalionsa puolesta sitten kivikauden: liikumme vähemmän, nautimme auringosta vähemmän, istumme aamusta iltaan, hengitämme pakokaasua ja elämme alati stressaavaa elämää. Paleodieetin kannattajien keskuudessa vallitsee käsitys, että ennen agrikulttuuria olimme pidempiä, lihaksikkaampia ja terveempiä.
Paleodiettaajat lähestyvät elämänlaadun parantamista usein kokonaisvaltaisesti: vähennetään stressiä, nukutaan paremmin, syödään monipuolisemmin ja liikutaan enemmän. Holistinen lähestymistapa on ehdottomasti ilmiön positiivinen piirre. Mutta eihän tässä ole mitään uutta. Samoja asioita on paasattu meille iät ja ajat. Paleodieetti onkin monessa mielessä pyörän keksimistä uudelleen: vanhat tutut asiat ovat kerrottu vain raflaavamman ja idyllisemmän evoluutiotarinan siivittämänä.
Mikäli tämä tarina saa yksilön innostumaan vaikkapa liikunnasta – Hienoa! Mutta onko tälle tarinalle todella tarvetta? Ehdottomaan ja mustavalkoiseen näkemykseen tarraaminen on mielestäni huono vaihtoehto. “Ennen oli paremmin” -ajatus sisältää olettamuksen, että terveysongelmat ovat nykyaikaisen yhteiskunnan väistämätön kansanterveydellinen seuraus. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava olettamus, joka vähättelee yksilön vastuuta omasta terveydestään. Nykyihminen voi olla terve syömällä tuoretta ja värikästä ravintoa, sekä liikkumalla ja nukkumalla tarpeeksi. Ovatko tällaiset elämäntavat sitten jollain tapaa kivikautisia?
Aukkoja paleologiikassa
Loren Cordainin suosittu The Paleo Diet -kirja starttaa mahtipontisesti sloganilla:
Pudota painoa ja terveyhdy nauttimalla ruokia, joita sinut on suunniteltu syömään.
On ristiriitaista viitata evoluutioon nojaavassa selitysmallissa kreationistiseen ihmisen suunnitteluun. Tieteellinen maailmankatsomus ei tue käsitystä, että ihmistä olisi suunniteltu tai luotu yhtään mitenkään tai mihinkään. Evoluutio on alati jatkuva biologinen prosessi. Tällainen kieliasu on tarkoitettu dogmaattisten näkemysten sisäänajoon: “on olemassa yksi optimaalinen dieetti, jota jokainen meistä on luotu noudattamaan”.
Paleodieetin kannattajista mm. Mark Sisson kirjoittaa epigenetiikasta ja siitä, miten voimme vaikuttaa geeniperimäämme jopa yksilötasolla. Samalla Sisson kuitenkin vakuuttaa, että nykyihminen on geneettisesti metsästäjä-keräilijä ja näin ollen sopeutumaton nauttimaan vilja- ja maitotuotteita.
Pohjoismaissa maitosokerin eli laktoosin sietokyky on pitkälle kehittynyttä ja suurin osa väestöstä sietää enemmän tai vähemmän maitotuotteita myös aikuisiällä.[14, 15] Maitotuotteet ovat kuitenkin hyvin tuore ilmiö ihmisen ruokavaliossa. Tämä kertoo siitä, että adapataatiota uusille ravintoaineille voi tapahtua jopa lyhyellä aikavälillä. Historian tarkastelulla on oma roolinsa terveyskeskustelussa, mutta väite, että olisimme geneettisesti metsästäjä-keräilijöitä on huteralla pohjalla – etenkin kun puhumme ravinnollisista suosituksista.
The Primal Blueprint -kirjastaan tunnettu Sisson kritisoi maitotuotteiden ohella myös pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden käyttöä, mutta myy kuitenkin nettikaupassaan maidosta tuotettua heraproteiinivalmistetta ateriakorvikkeena.
Laktoosi-intoleranssin esiintyvyys maailmalla
Luolamies söi jossain määrin viljoja
Anne Revedinin ja kollegat löysivät ihmisen kivikautisilta asuinsijoilta Venäjältä, Italiasta ja Tšekistä morttelin kaltaisia jauhinkiviä ja jäämiä erilaisista kasveista.[16] Tutkijat arvioivat, että näitä työkaluja käytettiin jauhojen valmistamiseen. Artikkelissaan tutkijat ovat listanneet kokonaisuudessaan yhdeksän kasviheimoa. Yksi mainituista kasveista on sarakasvien heimoon kuuluva Cyperus badius eli sädekaisla. Näistä yhdeksästä kasvista sädekaislasta käytössä oli siemenet – muut olivat juuria tai juurakoita.
Mistään nykyaikaisista jauhoista ei siis voida suoranaisesti puhua. Löytö kertoo kuitenkin siitä, että kivikauden ihmiset käyttivät ravinnokseen myös siemenkasveja.
Yhtä kivikautista ruokavaliota ei ole
Luolamiehet söivät vallitsevan ekosysteemin sanelemin ehdoin. On mahdotonta edes yrittää laatia jonkinlaista yksittäistä ruokavaliota täysin toisistaan poikkeavien väestöjen perusteella. Kivikauden asukas tuskin valikoi suuremmin ruokaansa, vaan söi mitä luontoäiti eteen kattoi.
Tässä asiayhteydessä täytyy myös ymmärtää tieteen rajoittuneisuus tutkia muinaisen ihmisen ravintoa. Jäänteistä voidaan luoda analyysi vaikkapa ihmisen nauttimista proteiininlähteistä. Lopulta paras näyttökin on kuitenkin vain valistunutta arvailua.
Luonnollisuuteen ja alkuperäisyyteen vetoaminen
Kivikautisen ruokavalion yhteydessä korostetaan usein niin sanottua ruoan alkuperäisyyttä ja luonnollisuutta: ihmisen tulisi nauttia ruokia mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Esimerkiksi paleoguru Robb Wolfin blogissa oli hiljattain artikkeli chlorella-merilevästä, jota markkinoidaan nykyään lisäravinteena ja superruokana. Asiasisältöön sen kummemmin kantaa ottamatta lainaan tekstistä erään lauseen:
(…) for obvious reasons it could not have been a significant part of human diet and therefore it should be considerd an industrial-era food and should be treated with caution for this reason alone.
Tällaisella kielenkäytöllä pyritään luomaan olettamuksia. Historia ei kuitenkaan tee asioista parempia tai oikeita - oli kyseessä sitten ruoka tai toimintamalli. Kivikauden ihmiset ovat harjoittaneet myös kannibalismia, joten kuuluuko ihmissyönti osaksi terveellistä ja luonnollista paleoelämäntapaa?
Luonnollisuuteen vetoaminen on pseudotieteellinen markkinointikikka (kts. Wikipedia / Appeal to nature). Monet terveysgurut poimivat historiasta juuri ne omia makunystyröitään ja mieltymyksiään hellivät huomiot, ja hylkäävät kylmästi loput.
”Luonnollisuus” tai ”alkuperäisyys” ei tee ruoasta automaattisesti terveyttä edistävää tai toisinpäin. Esimerkiksi urheilijoiden suosima heraproteiinikonsetraatti – joka on pitkälle prosessoitu tuote – näyttäisi omaavan positiivisia terveysvaikutuksia.[17, 18] Kreatiini on toinen pitkälle prosessoitu lisäravinne, jolla on osoitettu yksittäisissä tutkimuksissa positiivisia “terveysvaikutuksia”: liikunnallisen suorituskyvyn ohella kreatiinilisä saattaa parantaa myös kognitiivisia kykyjä.[19] Kasvissyöjät saavat ruokavalionsa puolesta vähemmän kreatiinia sekasyöjiin verrattuna, mikä selittää ehkä sitä, miksi eräässä tutkimuksessa juuri vegetaristit hyötyivät suplementaatiosta.[20] Näytöstä ei kannata vetää turhia johtopäätöksiä, mutta poiminnat ovat huomionarvoisia.
Minimaalisesti prosessoitujen elintarvikkeiden suosiminen on hyvä viitekehys ruokavaliota ajatellen – ei kuitenkaan absoluuttinen totuus siitä, mikä on terveydelle hyväksi ja mikä huonoksi.
Lopuksi
Olen kannattanut paleodieettiä ruokavalionkonseptina ja pidän linjausta edelleen toimivana valintana. Tutkimusnäyttö paleodieetin osalta ei ole kuitenkaan niin vakuuttavaa kuin paleodieetin kannattajat antavat usein ymmärtää, eikä palkokasvien sekä vilja- ja maitotuotteiden kieltäminen ei ole terveen yksilön kohdalla perusteltua. Suolistosairauksien ja selittämättömien ruoansulatusongelmien hoidossa näiden ruokien välttäminen voi kuitenkin olla aiheellista.
Mitä tulee terveyteen, osoittaa paleotutkimus enemminkin sen, minkä jo tiedämme: laihtuminen parantaa laboratoriotuloksia – samoin kasvisten, hedelmien ja proteiinipitoisten elintarvikkeiden suosiminen.
Yhteenveto
- Korostus tuoreissa ja prosessoimattomissa elintarvikkeissa
- Siementen, pähkinöiden, hedelmien ja kasvisten suosittelu
- Kokonaisvaltainen lähestymistapa
- Lisää helposti proteiinin saantia
- Vähentää suolan ja sokerin saantia
- Ruokien demonisointi: palkokasvit sekä maito- ja viljatuotteet
- Mustavalkoinen lähestymistapa
- Pseudotiedettä, argumenttivirheitä ja johdattelua pursuava markkinointi
- Eliminaatiodieetti jää helposti liian vähäkaloriseksi, etenkin urheilijan kannalta
Mustavalkoiseen ideologiaan sitoutuminen ei palvele kehitystä. Tällaisista näkymyksistä kannattaa yksinkertaisesti luopua. Tiedämme hyvin, että liikunta, riittävä yöuni, stressin vähentäminen ja tuore ruoka edistävät terveyttä. Tämä käsitys ei tarvitse tuekseen keinotekoisia tarinoita.
Lähteet:
10.) Dairy and bone health. Heaney RP. J Am Coll Nutr. 2009 Feb;28 Suppl 1:82S-90S.
Kuvat: Zhakomo, SLU Madrid Campus, Tim Phillips, joaoloureiro
Lisää aiheesta:
- Paleo / Terveyssatama
- Kivikauden ruokavalio -ratkaisu kylläisyys- ja metaboliaongelmiin? / Pronutritionist
- Paleolithic diets: Should we eat like our ancestors? / PCC Natural Markets (Stephan Guyenet)
Hyvä katsaus. Pidän tyylistäsi laittaa oma kriittinen näkemys ja kädenjälki. Olisit voinut ottaa kantaa vielä palkokasveihin. En löydä vakuuttavaa näyttöä, että olisi mitään terveyssyitä välttää niitä. Noista tutkimuksista vain kaksi on satunnaistettua, toki muillakin tutkimuksilla on jotain merkitystä, mutta vain satunnaistettuihin voi mielestäni luottaa. Mutta ei käy kieltäminen etteikö Jönssonin ja Lindebergin kahdessa tutkimuksessa olisi tullut hyvät tulokset. Vatsavaivoista: olisi upeaa kun joku pelle peloton kokeilisi FODMAP -ruokavaliota vs paleo herkkävatsaisilla (IBS), tiedä miten kävis :-)
Reijo,
Kiitos kommentista. En saanut tähän mitenkään mahtumaan kaikkea sanottavaani, mm. happoemäs-tasapainon, n-3:n-6, lektiinit + mainitsemasi palkokasvit jouduin jättämään pois. :’) En ole itsekään nähnyt pätevää näyttöä palkokasveja vastaan. Ehkä jatkan aiheesta vielä tulevaisuudessa toisella artikkelilla tai yksinkertaisesti venytän tätä vielä pidemmäksi. Olisin itsekin kiinnostunut näkemään enemmän dieettejä vertailevaa tutkimusmateriaalia.
http://www.greenmedinfo.com/page/opening-pandoras-bread-box-critical-role-wheat-lectin-human-disease
Niinkuin itsekin toteat, ei noille yksisilmäisille tutkimuksille voi antaa painoarvoa, ja suuntaahan jo antoivatkin. Ovat mm. aivan liian lyhytkestoisia otantoja, jotta voisi muodostaa todellista kuvaa.
Varmasti on merkitystä myös sillä, missä päin maailmaa on omat juuret, kun mietitään “oikeanlaista” ruokavaliota, ja siitähän on epigenetiikassakin kyse. Jos syöt ravintoa, johon geenisi ovat sopeutuneet,voit hyvin ja elät pitkään. Mikään uusi ravintoaineen muoto ei järjellä ajateltuna voi olla kovin turvallista kenellekään (esim. nyt vehnä tai ruis), mutta esim. chlorellassa on kyse suuresta määrästä mm.lehtivihreää ja on varmasti aivan sama onko se lähtöisin nokkosesta tai levästä -näitäkin on toki valmiiksi saastuneina saatavilla- mutta chlorellan raskasmetalleja sitovaa ja poistavaa vaikutusta terveydelle ei kai kukaan kiellä.
Miksi haukut pseudotieteeksi paleo-perusteluja. Se, ettei ole aivan perillä asioista, joka on kyllä varsin yleistä vaikkapa “karppaajien” keskisissä väittelyissä on ymmärrettävää, eihän suomesta saa suomeksi mitään arvokasta tietoa, vain muutamien henkilöiden blogeista, ja niistäkin jos osaa etsiä. Rypsiöljyä ja kokojyväviljaa vaan tursutetaan joka tuutista! Koita sitten vakuuttaa yksikielinen herranpelkoinen 120-kiloinen anoppi jättämään perunat ja leipä lautaselle ja kolesterolilääkkeet purkkiin.
Kaivele vaan, löydät kyllä perustelut!
Lukemisiin :)
Kiitos tästä! Minusta tervettä kritiikkiä. Ja kuten itsekin sanoit lopuksi, paleossa todella on paljon hyvääkin mutta uskontoa siitä ei pidä tehdä.
Verraten erääseen toiseen suureen uskontoon, sen perustaja ei varsinaisesti uskontoa perustanut. Jeesus K. vain sanoi “rakastakaa lähimmäisiänne kuin itseänne” mutta hullaantunut porukka uskonnon loi ja sillä olikin sitten vakavia vastavaikutuksia myöhemmin – minkä vuoksi kyseisen uskonnon hyvä peittyy loanheittoon.
Toivottavasti paleon ei käy samoin. Kattottaa tossa 10-20 vuoden päästä onko homma oikeasti meille hyväksi ja kehittyisi vai käykö sen kuin monen ruokavaliohypen minkä pitäisi kaikki sairaudet parantaa.
En muuten itse ole vielä löytänyt juurikaan materiaalia kivikautisten ihmisten syömistä hyönteisistä vaikka olen aivan varma että ötökät olivat merkittävä ravinnonlähde metsästäjäKERÄILIJÄLLE. Tämä perustuu omaan aivoitteluun, tutkimuksia kun en ole löytänyt aivoitteluani vastaan tai tueksi.
Asiallista tekstiä. Haluaisin tuoda esiin oman urheilijan näkökulmani viljojen osalta. Minulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään allergisuutta tai ongelmaa minkään ruuan suhteen poislukien lievä laktoosi-intoleranssi. Siitä huolimatta minulle on käynyt selväksi, että kuulun niihin ihmisiin joille viljojen käyttö aiheuttaa ongelmia. Näihin ongelmiin kuuluu huono unenlaatu, palautumisongelmat, jatkuva väsymys, heikko olo ja nälkä sekä ilmavaivat mikä oli ehkä oireista näkyvin. Jätettyäni viljat pois ruokavaliostani nämä ongelmat poistuivat lähes kokonaan ja nykyään tulen hyvin toimeen 7 tunnin yöunilla. En olisi varmaankaan ikinä tajunnut viljojen ongelmallisuutta itselleni jos en olisi tutustunut paleo-ajattelutapaan. Vaikka en ole koskaan noudattanut ns. paleo-ruokavaliota on ilmiöstä ollut minulle suuri hyöty.
efu,
Tattis kommentista ja ajatusten jakamisesta!
Anteroh,
Kiitos kokemustesi jakamisesta. Itselläni on ollut myös ruoansulatusongelmia, jotka ratkesivat viljatuotteiden välttämisellä. Nykyään syön viljaa vain noin kerran viikossa.
Anteroh,
Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa että mainitsemasi ongelmat eivät korjaantuneet viljan pois jättämisen takia, vaan niiden ruokien ansiosta jotka tulivat viljojen tilalle?
“Korjasin kirjoitusvirheen ja poistin toisen kommenttisi. -JR”
Hyvä teksti!
Ymmärrän hyvin, että nykyajan elintasosairaudet ovat nimenomaan “itse aiheutettuja” sairauksia, mutta mistä nämä kaikki autoimmuunitaudit, esim. nivelreuma, ovat saaneet alkunsa, varsinkin, kun käsitykseni on, ettei niitä ollut olemassakaan ennen neoliittista kautta? Viljojen syyksi on usein laitettu paleo- ja vhh-piireissä nämä sairaudet (viljojen proteiinit, joiden sanotaan aiheuttavan tulehdusta, muistuttavat niin paljon ihmisen elimistön omia proteiineja, että elimistö alkaa tapella itseään vastaan). Jännää on se, että vaikka esim. reuma ja keliakia ovat yhteydessä toisiinsa, niin reumaatikolle viljojen välttelystä ei kuulemma ole hyötyä, ellei sairasta lisäksi keliakiaa. Mikä on oma kantasi viljojen yhteydestä tämänkaltaisiin sairauksiin ja voisitko kuvitella tietynlaisen ruokavalion (paleo?) voivan estää tällaiset taudit, tai parantaa, jos ihmisellä sellainen jo on?
(Tätä olen paljon miettinyt, kun käsittääkseni ihmisen ei pitäisi sairastua syömästään ruuasta, joten voisi ajatella, että ihmiselle olisi olemassa jokin lajinmukainen, oikea ruokavalio, sillä eiväthän eläimetkään sairastu syömästään ruuasta, eihän? )
Minna,
Kiitos kommentistasi! Käytännön tasolla paleodieetillä on ymmärtääkseni saatu hyviä tuloksia mm. autoimmuunisairauksien hoidossa. Aiheesta on tällä hetkellä kuitenkin valitettavan vähän tutkimusta. Terveys on niin moniulotteinen kokonaisuus, etten voi tarjota kysymyksiisi mitään yksiselitteistä vastausta. Kirjoitan aiheesta ehkä tulevaisuudessa jonkin sortin bloggauksen.
En pidä todennäköisenä, että viljatuotteet olisivat poikkeuksetta epäterveellisiä tai epäsopivia koko ihmislajille. Olen kuitenkin aiemmin maininnut, että selittämättömien terveysongelmien kohdalla eliminaatiodieetti (esim. paleo) lienee lähes ainoa käytännöllinen kokeilu. Potentiaalisten ongelmia aiheuttavien ruokien suhteen vilja- ja maitotuotteet tulevat ensimmäisenä mieleen. Kuukauden kokeilulla ei menetä mitään.
Suurin osa ihmisistä syö ja juo yksinkertaisesti valtavia määriä roskaa ja liikkuu liian vähän. Mistään erityisestä paleoefektistä en ole tällä hetkellä vakuuttunut: käsitykseni mukaan terveys paranee, kun ruokavaliossa korostetaan tuoreita, minimaalisesti prosessoituja elintarvikkeita, sekä lisätään liikunnan määrää. Jos näitä muuttujia haluaa kutsua “paleoksi”, niin mikäs siinä.
Ihmislaji on selvinnyt lähes kaikissa maailman kolkissa. Mitään yksittäistä “lajinmukaista ruokavaliota” on siis mahdotonta perustella yhtään sen tarkemmin kuin edellisessä kappaleessa kuvailin. Alkuperäiskansojen terveydestä yleisellä tasolla ei myöskään olla yksimielisiä. Tämäkin olisi kaiketi kirjoittamisen arvoinen aihe.
Suosittelen lukemaan tuoreen Stephane Guyenetin kirjoituksen paleodieetistä. Kirjoitus sisältää monia hyviä pointteja kysymyksiisikin liittyen.
MS-tauti on kirjallisuudessa todistetusti parannettu yhden ainoan kerran Roy Swankin toimesta. Kyseessä oli vähärasvainen vegaanidietti, ja suurin osa kaloreista tuli viljoista. Tutkimuksen mukaan tyydyttynyt rasva on syypää tautiin. Mieheltä tulee piakkoin uutta paperia aiheesta.
Review of MS patient survival on a Swank low saturated fat diet.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=Roy%20Swank
Esim. reumaatikkojen kannattaa ensisijaisesti jättää kaikki eläinperäiset ruuat, etenkin liha, jonka yhteys eri MS-tauteihin on vahvistettu useissa epidemiologisissa tutkimuksissa.
Meat in the expression of rheumatoid arthrisis
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11177171
@Jussi,
voit itse tutkia alkuperäiskansojen sairauksista, PrimitiveNutrition sarjan jakoissa Eskimoista ja Masaista hyvää dataa, mikä mennyt Paleo-sceneltä ohi. Myytti näiden paljon lihaa syövien kansojen terveydestä perustuu Weston Pricen kirjaan (kirjailija tosin itse suositteli paljon täysjyviä etenkin vehnää), mutta kuten sanottu terveys tämän jengin kohdalla on täysi myytti.
Inuiitit (videot 27 & 28) Masai (videot 29&30)
Itse olen henk.koht neoliittisen, kasvipohjaisen ruokavalion puolestapuhuja :)
Richard,
Kiitos kommenteista ja huomioista. Vain asialliset kommentit julkaistaan, joten pidä keskustelu jatkossa tällä tasolla.
En pääse lukemaan MS-tautitekstiä (jos sinulla on koko artikkeli, voisitko lähettää sen: info@jussiriekki.fi?). Kiinnostaisi kurkata, sillä olen skeptinen taudin parantamisen suhteen. En ole kuitenkaan syvästi perehtynyt aiheeseen, joten kommentointi on siinä mielessä vähän turhaa. Erilaisia sairausten oireita olen nähnyt vähennettävän aika kirjavalla kastilla erilaisia ruokailutapoja, joten vaikea kuvitella, että läheskään aina kyse olisi yksittäisestä ruoasta tai ruoka-aineesta.
Aloin katsoa Primitive Nutrition -videosarjaa, kun mainitsit sen aiemmin. Siihen jää muuten koukuun – eilen katsoin jakson 38. Erittäin mielenkiintoista asiaa. Suosittelen sarjaa itse kullekin. Ennen kaikkea niille, jotka nauttivat kaiken ravintotietonsa paleolähteistä!
PrimitiveNutrition on kultakaivos, kaikille ravinnosta kiinnostuneille. Ja siihen jää koukkuun, kuten sanoit.
Tykitys alkaa kunnolla videosta kaksi, suosittelen muillekin aloittamaan kronologisessa järjestyksessä eteenpäin.
https://www.youtube.com/user/PrimitiveNutrition/videos?sort=dd&view=u&page=3
Valitettavasti ei ole koko tekstiä Roy Swankin tutkimukseen, kyseessä on tosin tunnettu tapaus. McDougall ja Swank tekevät aiheesta parhaillaan lisäpaperia, suosittelen että odotellaan sitä, niin saadaan heti uutta dataa.
Toisin kuin sinun lähestymistapasi autoimmuunisairauden hoitoneuvoihin, nuo herrat lähtevät sairauden kanssa, siitä, että aluksia kaikki elukat, meijerituotteet ja öljyt pois, ja sen jälkeen aletaan hienosäätämään. Voit lukea lisää täältä: http://www.drmcdougall.com/med_hot_ms.html
Itselläkin on vähän vaikea ottaa tosissaan väitettä viljojen osuudesta aiheeseen. Koska epidemiologisen datan viesti on niin simppeli. Mitä enemmän viljoja, sitä vähemmän autoimmuunisairauksia. Minkäänlaisia autoimmuunisairauksia ei esiinny esim Aasian maaseudulla tai Keski-Afrikassa, jossa viljojen kulutus about 70% kaloreista. Sama homma Andeilla. Yhdysvalloissakin esim. vehnäjauhon kulutus on melkein puolittunut sadassa vuodessa. Vielä 1800-luvun alussa, amerikkalaiset syövät lähinnä maissia, perunoita ja vehnää, kaikki selviää USAD:n data-pankista. Ainakin anekdoottien mukaan väki oli erittäin tervettä. Joten en keksimälläkään pysty kuvittelemaan mitään mikä tukisi paleo-scenen käsityksiä sairauksien etiologiasta, enkä ainkaan viljojen kohdalla.
Yes, pitää käyttäytyä paremmin. Olisi kiva jos tämä paleo-thread saa jatkoa, jos vaikka primitivenutrition kanavalta löytyy lisää inspiraatiota.
“Niputin viestisi yhteen. -JR”
Pieni korjaus, Roy Swank siis taisi menehtyä pari vuotta sitten. Uusi paperi MS-taudin hoidosta aggressiivisen ravintoterapian voimin tulee siis McDougallin ja Oregonin yliopiston puolesta.
Noin nyt löyty se video….suosittelen…Roy Swankin työstä.
https://www.youtube.com/watch?v=dGk18OBTw_s&list=UUjtpP3jb9LOpbGxdNQhk3Qg&index=25&feature=plcp
Richard,
Kiitos linkeisä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tällä hetkellä kiinnostaisi ruopata kunnolla auki, mihin lektiini- ja antiravinneväitteet paleopiireissä perustuvat ja mahdollisesti myös kirjoittaa aiheesta.
Kirjoitit: “Toisin kuin sinun lähestymistapasi autoimmuunisairauden hoitoneuvoihin (…)”
Sairauksien hoitaminen ei ole minun hommaani, enkä ota siihen juurikaan kantaa. Minulla ei siis ole varsinaista “lähestymistapaa” tässä asiayhteydessä. Mainitsin eliminaatiodieetin vain esimerkkinä käytännöllisestä kokeilusta – ja tämä voi tarkoittaa ihan hyvin myös täysin vegaanista ruokavaliota. Menetelmä, joka helpottaa oireita, ei myöskään aina kerro siitä, mikä ongelman alunperin aiheutti.
Omaa osaamisaluttani ovat urheiluravitsemus ja energia-aineenvaihdunta. Terveyskäsityksiin suhtaudun avoimin mielin, mistä olen kirjoittanut mm. tänne. Olen ollut myös neljä vuotta vegaani (nyt kuitenkin sege), joten käytännönkokemusta on monelta saralta.
Ok,
Primitivenutrition videot phytophobia (17-18) ja The thin gruel on grains 22-23 perkaa nuo lektiini ja antiravinne jutut, ota sieltä mallia. Yhtä vakuuttavia ovat argumentit kuin Loren Cordainin mahtipontiset lausahdukset (niistä enemmän videossa 2-3). Hauskoja videoita. Hyvä, että kirjoitat näistä. On käsittämätöntä, kuinka moniin fiksuihinkin ihmisiin tämä paleo-”back to nature” -hypoteesi on vedonnut.
Mä kuulen todella mielelläni kriittisiä ajatuksia paleosta (muiltakin kuin Kukalta, heh). :) Edes paleo ei ole aukoton teoria – sitä paitsi paleon edustajienkin mielipiteet vaihtuvat koko ajan, enkä enää pysy perässä. Odotankin jännityksellä Paleo Summitin huomista Matt Stone -esitystä, hehee.
Tsorge, mä jatkan vielä. Kysymyksiä, joita mulla on herännyt, mutta joihin en ole jaksanut hakea vastauksia (ei tartte vastata, kunhan höpisen):
• Miksi esim. kookos ja bataatti ovat muka (paleosfääreissä) parempia kuin kotimaiset jutut? Voiko asiaa perustella sillä, että ehkä joku jossain joskus ehkä käytti näitä? Eivätkö elimistömme / geenimme todellakaan ole tottuneet esim. perunaan / kauraan? Vaarini eli kaurapuurolla pitkään ja onnellisena – miksi minun keholleni bataatti olisi optimaalista ravintoa, kun ei moni sukupolvi ennen minua ole kuullutkaan moisesta? (Jos siis paleota perustellaan sillä, että se on meille luonnonmukaisinta ja optimaalista.)
• Monella karppipaleota pidempään noudattaneella on kilppariongelmia. Tämä huolestuttaa.
• (Liittyen karppaukseen); miksi himoitsemme hiilareita, jos emme niitä tarvitse?
• Paleo tuomitsee viljat ja maitotuotteet, mutta eikö olisi parempi, jos kehomme pystyisi hyödyntämään mahdollisimman monipuolista ravintoa? (Mietin itse vain, että haluanko, että kehoni on herkkä ja allerginen – bläääääh – vai supermachine, joka käy bensalla kuin bensalla).
Olen perehtynyt paleoon aika lailla viime vuosien aikana ja jotenkin ajatellut, että se on vastaus kaikkeen. Nyt nämä kysymykset ovat kuitenkin tulleet tietoisuuteeni jostain. :) Iik!
Laura,
Kiitti kommenteista. Esitit hyviä kysymyksiä. Jokaisella paleogurulla tuntuu olevan vähän oma käsitys siitä, mitä paleo on. Linjauksia ohjailevat omat makumieltymykset ja se, minkä katsotaan myyvän. Harvalla on pokkaa myöntää, että kyse on muotidieetistä eikä mistään muusta.
Alan Aragonin sanoin:
Musta on ihan hyvä pystyä kritisoimaan kaikkea ja mahdollisuuksien mukaan olla ottamatta kantaa mihinkään. On aina tylsää, jos ripustautuu johonkin ideologiaan tiukasti ja sitten huomaaa, että hups, muutinkin mieltäni. Heh. Ei tästä sen enempää tällä erää. :)
hei vaan!
En ehtinyt perehtyä artikkeleihisi syvemmin vielä, sillä katsoin eilisen akuutin tv2:lla ja sitä kautta kiinnostuin blogistasi. Palaan siis lukemaan artikkeleitasi myöhemmin.
Halusin kuitenkin antaa sen verran palautetta, että LUOJAN KIITOS JOKU ALKAA PUHUA JÄRKEÄ TÄN RUOKAKAAOKSEN KESKELLÄ. Syömisestä on tullut kertakaikkiaan niin sekopäistä ja ahdistavaa täällä, etten tajua mitä Suomessa tapahtuu. Pitempään ulkomailla asuneena palasin pari vuotta sitten Suomeen, enkä missään asumassani maassa(mm. Tansania, Israel ja Tanska) ole törmännyt vastaavanlaiseen sekopäiseen suhtautumiseen ruokaan.
Terveysfanatismi, syyllisyys, jatkuva laihduttaminen tai täydelliseen terveellisyyteen tähtääminen ym.
Tansaniassa ihmiset elävät lähinnä viljoilla ja pavuilla saaden silloin tällöin kanamunan tai muutaman palan lihaa ja ainakin ympärilläni eläneet sekä miehet että naiset olivat perusterveitä, vahvoja ja psyykeltään hyvinvointisia. Malariaa ja HIVI:ä lukuun ottamatta siellä ei juuri sairasteltu.
Lisäksi muistelen mm. Antti Heikkilän ja hänen kannattajiensa painottavan sitä kuinka japanissa eletään niin pitkään ja tervettä elämää kasviksilla ja kaloilla (oliko Okinawalla muistaakseni pisimpään eläneet ihmiset), unohtui kuitenkin mainita että vitivalkoista riisiä ja vehnänuudelia vedetään sielläkin aterian perustana.
Israelissa taas kuuli monen sanovan, että liiat viljan kuidut (vrt. suomalaiset suositukset vähintään 6 palaa ruisleipää päivässä) estävät hyviä ravintoaineita imeytymästä..
Että kunpa täällä syömisessä päästäisiin taas siihen kohtuuteen, kultaiseen keskitiehen ja siihen että ruuan tulisi antaa energiaa päivän toimiin ja sen verran syö kuin toimii! Ja kun meillä on siihen varaa, niin nautitaan siitä mitä syödään. Hyvään itsetehtyyn perusruokaan on ihan oikeasti varaa meillä kaikilla. (Elän itsekin “köyhyysrajan alapuolella”.)
Jotain yleistä ahdistusta ja turvattomuutta tämä kai viestii? Mitä itse luulet??
kaisapauliina,
Kiitos kommentistasi ja ajatustesi jakamisesta! Ja tervetuloa lukemaan blogia (joka on tällä hetkellä kylläkin pienellä tauolla päivitysten suhteen). :-) Olen kanssasi samoilla linjoilla. Pienet yksityiskohdat ja yksittäiset tekijät saavat helposti liikaa huomiota, jolloin kokonaisuudet, kuten esim. liikunta- ja ruokailutottumusten yleiskuva, hämärtyvät. Ihmeratkaisuihin ja vippaskonsteihin on helppo turvautua – todellinen muutos kun vaatii enemmän tai vähemmän työtä. Kuten sanottu:
Terveellinen syöminen ei ole salatiedettä tai kallista: esim. juurekset, hedelmät, marjat, kasvikset, kananmunat ja palkokasvit ovat edullisia ja ravinteikkaita ruokia. Satunnainen karkkipussi tai olut-tuoppi ei paljoa vaakakupissa paina, kun liikuntatottumukset ja suurin osa syömisistä ovat kunnossa.
niin ja mulle tulee aina näistä “luolamiesruokavalioista” mieleen, että siihen aikaan ei ollut kiloa lihaa jääkaapissa, jota kivasti grillattiin takapihalla vaan jotain pikkulintua ja sen super pieniä munia on kenties etsitty tuntikausia – kiipeilty? juostu? kävelty kymmeniä kilometrejä? tai kahlattu tunteja vedessä muutaman madon tai pienen jokikalan tähden..
Tuntuu että nämä kaikki ääridieetit todellakin valikoivat perusteikseen sen mitä haluavat ja kokonaisuus (alkuperäinen todellisuus) unohtuu!
MS-tautia itse sairastava lääkäri Terry Wahls on kehittänyt paleoottisen dieetin, jolla on itse parantunut ja jolla parantaa Ms-potilaiden vointia. Nainen on itse kävelevä esimerkki ruokavalion vaikutuksesta. Tuetusta pyörätuolista maastopyörän selkään. Linkki TED-talkin puheeseen. http://www.youtube.com/watch?v=KLjgBLwH3Wc
Nimim. MS:
MS-taudin kuvaan kuuluu, että tauti on joskus aktiivinen ja joskus passiivinen.
“Aaltomaisesti etenevässä (relapsoiva-remittoivassa) tautimuodossa esiintyy aika ajoin pahenemisvaiheita, joiden välillä oireet lieventyvät tai häviävät kokonaan. Pahenemisvaiheiden väli vaihtelee suuresti, muutamasta viikosta jopa muutamiin vuosiin saakka. Ajan mittaan toipuminen pahenemisvaiheista ei tapahdu täydellisesti, ja osa oireista jää pysyviksi. Aaltomaisesti etenevä tautimuoto on yleisin; sitä esiintyy noin 80–85 %:lla MS-tautia sairastavista.”
MS-tauti onkin kaikkien aikojen paras tauti esitellä ihmedieettejä, koska todella moni “paranee” siitä väliaikaisesti ihan itsestään. Sitten väliaikaisen paranemisen voi panna ihmedieetin piikkiin.
Kiitos hienosta blogista! Aika hyvin olet pureksinut paleon osasiin. Jaan monia ajatuksiasi asiasta. Viljojen osalta totean, että minulla on ainakin toiminut hyvin vehnäjauhon välttely ja se että syön viljoista aina kun mahdollista täysjyvää. Uskon vakaasti että mahdollisimman vähän käsiteltyä puhdasta ruokaa niin tällainen dieetti sopii useimmille on sen nimi sitten mikä tahansa. Maitotuotteista olen jättänyt nestemäiset maidot pois mutta en maitotuotteita todellakaan kokonaan (rahkaa, raejuustoayms. menee kyllä). Parhaiten minulle tuntuu sopivan kyllä luomu vanhanajanmaito, mutta tämä onkin juuri sitä vähiten käsiteltyä tavaraa.