Millä terveyttä mitataan?
”Terveysvaikutteiset tuotteet.”
Tuijotin värikkäitä jogurttipurkkeja pursuavan hyllyn päällä koreilevaa kylttiä hetken. En oikeastaan tiennyt, mitä olisi pitänyt ajatella. Terveysvaikutteiset? Mitä hittoa se tarkoittaa? Tuhahdin ja jatkoin matkaa. Myöhemmin kotona, e-kirjaa kirjoittaessani ajatukseni harhaili takaisin tuohon kylttiin. Tämä blogaus oli saatava ulos.
Terveys sitä, terveys tätä
Pohtiessani kyltin sanomaa mieleeni palautui eräs ihmetystä aiheuttanut episodi taannoiselta lomareissultani.
Palataanpa ajassa pari kuukautta taaksepäin.
Satunnaisten yhteensattumien seurauksena olin päätynyt rupattelemaan erään superfood-kauppiaan kanssa. Jossain vaiheessa heppu veti esiin vihreällä etiketillä varustetun pipettipullon. Puteli sisälsi kasviplanktonia, jota kaveri kuvaili vaatimattomasti superfoodien Rolls-Royceksi. Hintaa 30 ml pullolla oli noin 60 euroa. Ei mitään halpaa huvia siis.
Mainospuhe jatkui. Kaveri selosti kasviplanktonin olevan nimenomaan valaiden ruokaa. ”Valailla sattuu olemaan myös eläinkunnan tervein hermosto ja terveimmät aivot” myyntimies aloitti ja jatkoi ”sekä eläinkunnan suurin penis”. Jotakuinkin tässä kohtaa kilo jauhoja täytti suuni, näin kuvainnollisesti ilmaistuna. Aivoni hirttivät totaalisesti kiinni, enkä saanut enää sanaa suustani. Pipettipullo jäi kuitenkin ostamatta.
Ilmiö on edennyt portaittain. Aluksi meitä suositeltiin syömään kivikautisille esi-isillemme tuttua ruokaa. Tämä käy maalaisjärkeen: jos jotain ruokaa on syöty 200 000 vuotta, niin tuskin se tänäkään päivänä ainakaan myrkyllistä on. Sitten tuli ”apinan ruokaa”-ilmiö: ihmisen tulisi syödä simpanssien tavoin vain kypsentämätöntä kasvisruokaa – mikä on tietysti hullunkurista, sillä simpanssit syövät myös muita eläimiä. Annettakoon pieni lipsuminen kuitenkin anteeksi.
Mutta valaiden ruokaa? Oikeasti? Ymmärrän kyllä, että kasviplankton on varmasti mahtavaa ruokaa, jos olet valas. Omassa sielunmaailmassani sinivalas on kuitenkin melko kaukainen samaistumisen kohde.
Entäs tervein hermosto? Millä tavoin tämä on todettu? Millä mittarilla taas vertaillaan aivojen terveyttä? On totta, että ruoka vaikuttaa hyvinvointiin monessa mielessä, mutta evoluution muovaamia lajityypillisiä omianaisuuksia on aika kaukaahaettua laskea ravinnon varaan. Se, että maailman suurin nisäkäs saa kaiken tarvitsemansa kasviplanktonista ei tarkoita ihmistä ajatellen vielä mitään.
Tarinat sikseen ja asiaan.
Mitä on terveys?
Terveellistä, sydänystävällistä, hellii vatsaa…
Kuulostaako tutulta? Näillä ilmaisuille meille markkinoidaan elintarvikkeita ja tuotteita. Sitten on tietysti se toinen ääripää: epäterveellistä ja lihottavaa!
Välillä käsitteet nyrjähtävät nurinkurin ja epäterveellisestä tuleekin terveellistä. MTV3 välittää ilouutisia suomalaisille: perunat eivät lihotakaan:
Tuoreen tutkimuksen mukaan perunaa voisi kuitenkin kutsua eräänlaiseksi superruoaksi. Kaksi annosta perunoita päivässä laskee nimittäin tutkijoiden mukaan verenpainetta ja mikä parasta, perunat eivät tutkijoiden mukaan liity millään tapaa lihomiseen.
Mutta mitä on terveys? Maailman terveysjärjestön, WHO:n, määritelmän mukaan terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila.
Kuvaus ampuu yli hilseen niin että sisäkorva soi.
Tempaus on terveellistä.
Terveyttä ei voida määritellä, eikä sitä voida mitata. Terveyttä voidaan toki tarkastella erilaisten merkkitekijöiden kautta, muttei sana ”terveys” itsessään tarkoita mitään. Otetaanpa nopea esimerkki aiheesta: Ruoka X alentaa LDL-kolesterolipitoisuuksia, joten kuivailemme sen olevan terveellistä. Mutta onko tämä ruoka kohdallani terveellistä, jos minulla ei ole tarvetta laskea LDL-kolesteroliani?
Terveysmarkkinointi on pseudopuhetta. Yleensä näitä ympäripyöreitä ilmaisuja suoltavat tahot, joilla on hyvin vähän konkreettista tarjottavaa. Mikään yksittäinen ruoka ei ole itsessään epäterveellistä tai lihottavaa. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jonka terveyttä määrittää…. kaikki.
Keskity olennaiseen
Kumpi on parempi: bataatti vai peruna? Mitkä pähkinät ovat terveellisimpiä? Kumpi lihottaa vähemmän: hunaja vai agavesiirappi?
Jokainen tällaisten kysymysten pohdintaan uhrattu minuutti on hukkaan heitettyä elämää. Terveys on huono tavoite. Keskity olennaiseen ja kysy itseltäsi: Palveleeko ruokavalioni tarpeitani ja tavoitteitani?
Tarkastele tuloksia, joita voidaan konkreettisesti mitata: palaako rasva, kasvaako lihas, laskeeko LDL-kolesteroli, kohoaako hemoglobiini ja niin edelleen. Tukevatko ravitsemukselliset valintasi juuri sinun kehitystäsi? Kaikki muu on hyödytöntä terveyshössötystä.
Lopuksi
Miksi terveysteemoihin perehtyneet henkilöt (ja monet blogaajat) edelleen jauhavat terveydestä? Kyse ei ole ainoastaan pipettipulloja pyörittelevistä ruokahipstereistä – pseudokieleen sortuu myös moni asiantuntija ja aiheeseen perehtynyt.
On totta, että ravitsemustieteen kääntäminen kansankielelle vaatii pakostakin kompromisseja. Toisaalta taas liiallinen yksinkertaistaminen on lukijan aliarviointia. Monimutkaisiakin asioita voidaan tuoda selkeästi esille. Itse näenkin terveydestä ja fysiologiasta kirjoittamisen suurimpana haasteena nimenomaan muotoilun ja esitystavan. Joskus onnistun siinä – joskus taas en.
Olen itse käyttänyt terveys-termiä vaihtelevasti, kuitenkin alati maltillisemmin ja vain sellaisissa asiayhteyksissä, joissa mainitaan myös, millä mittareilla aihetta on tarkasteltu (tulehdustekijät, kolesteroliarvot jne).
Se, mitä haluan lopulta tällä tekstillä välittää eteenpäin on: Lopettakaa terveyshössötys ja pseudokieli, ja keskittykää olennaiseen.
Mainio kirjoitus. Toivottavasti ottavat peruskoulun opetussuunnitelmaan mallia tästä jutusta, pseudokielen ja kaikenlaisen kompastelevan kikkailun haistaminen ja haastaminen kuuluu kansalaistaitoihin.
Reijo,
Kiitoksia kommentista & palautteesta!
Hitsivitsi, luin tämän neljästi ja jäi vähän avoimeksi, että mitä nyt sitten lopulta saisi sanoa tai tehdä?
Toki osa terveysväittämistä on kauniisti sanottuna karannut lapasesta mutta en silti lähtisi ruoskimaan ihan kaikkia vähän “pehmeämpiä” ja yleismaailmallisempia terveysarvoja. Jos tuosta kadulta nappaa Liisa Virtasen 50v ja kysyy, että mitä sinä haluaisit parantaa hyvinvoinnissasi niin vastaus EI sisällä sanoja tai kirjainyhdistelmiä, kuten LDL, HDL, triglyseridi, glukoneogeneesi tai muuta vastaavaa jargonia. Tyypillisin vastaus kuuluu jotenkin “paremman terveyden”, “enemmän energiaa” tai “vatsamakkarat pois”. Eli pääsääntöisesti tavoitteena on jokin vähän pehmeämpi arvo.
Sitten tullaankin siihen, että kansalle on annettava sitä mitä se haluaa tai muutoin loppuu asiantuntijalta hommat.
Ainakin tavallisen kansalaisen parissa. Esim. Reijon juttuja minä luen vaahto suupielessä mutta jos niitä lukee äitini niin 99%:a tekstistä menee ohi niin lujaa, että tulee nuha.
Otetaan vertaus: En ymmärrä juurikaan tietokoneista, joten mennessäni Verkkokauppaan totean myyjälle, että tarvitsen “tietokoneen, jolla voin surffata, katsoa leffoja ja tehdä perus tekstinkäsittelyjutut”. Saan närästysoireita myyjän aloittaessa HDMI-XSVGA-Trinitron-välijäähdytettytuplaydinprosessori-jargonin. Haluan vastauksia suomeksi ja tuloksia, ei minua niinkään kiinnosta mitä se sisältää kun en niistä mitään kuitenkaan tajua.
Samoin Liisa haluaa vain olla pirteämpi. Ei Liisaa kiinnosta montako prosenttia tehokkaammin Krebsin sykli hyrrää.
PS. kirjoittajalla on tekniikan DI ja tietää, että “sitä mitä ei voi mitata, ei voi kehittää” mutta kummiskin.
Mutta lisätään, että muutoin olen tekstistä kyllä hyvinkin samaa mieltä!
Joni,
Asiantuntijan tehtävä on purkaa asiakkaan ajatukset auki ja luoda näitä ajatellen suunnitelma. Jos joku sanoo mulle, että “haluan paremman terveyden”, pingaan henkilölle takaisin kysymykset: “mitä terveys sulle tarkottaa ja mikä siinä on tällä hetkellä vikana?”
Ei ne matkatoimistostakaan myy sulle vielä lippua, vaikka kuinka vaadit “haluavasi etelään”. Kyllä sun täytyy päättää vielä ainakin maa ja kaupunki, kiinnosti sua maantieto tai ei. “Noh, haluaisin ehkä kaupunkilomalle. Joku pikkukaupunki ehkä. Meren rannalla ois kiva olla.” Tällaisen tuntuman perusteella matkatoimiston asiantuntija osaa haistella mahdollisuuksia ja ehdottaa sulle oikeita kohteita sekä tehdä sun epämääräisestä toiveesta totta.
Sama pätee tällä alalla. SUN tehtävä asiantuntijana on nimenomaan tulkata ne Virtasen Liisan toiveet konkreettiseen muotoon ja tarjota työkalut sitä varten, että suunnitelma toteutuu. Tavoite voi olla -15 kg, -4 %, nuoruusvuosien vaatekerta jne. Kuten itsekin sanoit: sitä mitä ei voi mitata, ei voi kehittää.
Eikä tää vaadi asiakkaalta mitään nippeliosaamista. Riittää, että hänellä on tuntuma ja sulla tietopohja. Luot suunnitelman, tarjoat seurattavat mittarit, ja potkaset perseelle. Henkilökohtaiselle asiakkaalle voit ihan hyvin puhua käyttäen termejä kuten terveys. Pääasia on, että ITSE tiedät mitä sillä “terveydellä” kyseisessä asiayhteydessä tarkoitetaan.
Tän artikkelin kritiikki koski pääasiallisesti terveysinformaation tuottajia. Tätä informaatiota tulisi luoda nimenomaan konkreettisia käsitteitä ajatellen: Miten laihtua? Miten lisätä virkeyttä? Miten parantaa unenlaatua? Miten hoitaa II-tyypin diabetesta? Ja niin edelleen. Asiantuntijan suurin haaste tässä tapauksessa on esittää asiansa kansankielellä, sortumatta pseudopuheeseen.
“Terveysvinkit” ovat ikkuna roskamarkkinoinnille. Terveys ei voi olla tavoite, koska sanan merkitys on subjektiivisesti määritelty.
Hauska kirjoitus!
Terveyden määritelmästä (ja määrittelyn oikeutuksesta…) on olemassa valtavat määrät akateemista pohdintaa ja minäkin olen törmännyt kymmeniin eri määritelmiin. Tuo fyysis/ psyykkis/sosiaalinen on WHO:n määritelmä vuodelta 1946 ja siihen on edellisissä WHO:n yleiskokouksissa haluttu vielä lisätä dynaaminen (terveys on jatkuva prosessi) ja myös spirituaalinen aspekti. Olen samaa mieltä, että aika monimutkaiseksi kyllä menee.
Itse olen alkanut kallistua siihen ajatukseen että terveys on ennen kaikkea hyvinvointia ja jokainen saa siten määritellä itse mitä se pitää sisällään. Jussi Riekin (2011) tähän tekstiin sisältynyt virallinen määitelmä “Terveyttä ei voi määritelllä, eikä sitä voi mitata” on mun mielestä myös aika hyvä.
Täytyykin jatkossa miettiä, miten termiä käyttää! Muutkin ovat muuten pohtineet samoja teemoja, tosin vähän eri vinkkelistä: http://bit.ly/nEcmbH
Plankton-bisneksen täytyy olla tosi kannattavaa! Sinivalaat syövät 4 tonnia planktonia päivässä. Kallista puuhaa. Oon kyllä luullut, että valaat syö lähinnä eläinplanktonia?
LingLing,
Kiitoksia kommentista! Ja kyllä, monimutkaiseksi menee.
Jan,
Kiitos kommentista ja linkkivinkistä. Body by Science on edelleen lukematta, joten häätyypä tilata kirja pikimmiten.
Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoisia ajatuksia. Terveyden saralla tietämättömille markkinoidaan kaikkea mahdollista ja yleisin käteen jäävä vaikutus on tyhjentynyt lompakko.
Kerron lyhyesti tapauksen kesältä. Olin käymässä kesällä kotipaikkakunnallani ja paikallisilla markkinoilla. Satuin sattumalta terveys ständille, jossa rouvashenkilö laski ihmisille paljonko pitää syödä proteiinia ym. normijuttuja. Kuulin sivusta, kun laskettiin päivittäistä proteiinintarvetta ja ilmoitettiin grammat, johon asiakas vastasi, että “mistä saan proteiinia? Pitääkö minun juoda tosi paljon maitoa?” Mitä vastaa ständin rouva? Ei osaa vastata mitä pitää syödä, että saa tarpeeksi proteiinia! Olin sillä hetkellä monttu auki ja yhtä suurta kysymysmerkkiä ja lähdin menemään. Miksi olla olla neuvomassa siellä toisia, vaikka
meitsikin normi urheilijana tietää enemmän.
Sellasta.
Ps. vaihda blogin fontti, sillä tämä on tosi epäselvä ja alko ärsyttämään lukiessa.
Matti,
Kiitti kommentista. Kuulostaa kyllä aika kryptiseltä skenaariolta. Mikähän lie rouvan rooli ollut ständillä jos tuohon ei osannut vastata.
Sulla on päätteessä ongelmia jos Myriad Pro tulostuu epäselvästi.
Arial on so last season.
Piti käydä uudestaan naureskelemassa tälle kirjoitukselle. Varsinkin lause “Ymmärrän kyllä, että kasviplankton on varmasti mahtavaa ruokaa, jos olet valas.” aiheutti spontaaneja naurunhörähdyksiä, taas.
Selaimessa oli ongelmia fontin kanssa. Omalla koneella rokkaa.