Olen seurannut raakaravintokulttuurin yleistymistä Suomessa melko tiiviisti. Ilmiö on levinnyt hurjaa vauhtia blogimaailman välityksellä ja erilaisia raakaravintoguruja ja menestystarinoita on putkahdellut tuon tuostakin. Ihmiset hyppäävät kerralla kelkkaan ja hehkuttavat uskomatonta fiilistä viikon raakaruokailun tunnelmissa. Mikäs siinä, innostuminen on hieno juttu. Jotenkin toivoisin tälle ilmiölle kuitenkin hieman kriittisempää vastaanottoa etenkin, kun pakkaan on heitetty mukaan niin massiivinen määrä kaupallisuutta. Otsikko on osittain vajavainen, sillä tarkastelen tässä artikkelissa itse raakaravinnon lisäksi tämän ympärille rakentunutta kulttuuria ja sen ilmiöitä.
Raakaruokakulttuurin positiivinen puoli
Erilaiset ravintoon liittyvät villitykset ovat mielestäni ihan positiivinen juttu. Osalle väestöä ne toimivat erinomaisena herättelynä omien ruokailutottumusten ja elämäntapojen tarkasteluun. Tässä asiassa raakaravinto ei ole poikkeus. Kenellekään ei ole varmasti haitaksi lisätä ruokavalioonsa runsaasti tuoreita kasviksia! Raakaravintokulttuuriin liittyy vahvasti myös vastuunottaminen omasta hyvinvoinnistaan, mikä on ehdottomasti positiivinen asia.
Raakaravintokulttuurin myötä on levinnyt myös niin sanottu superruokakulttuuri – yrttejä ja erilaisia eksoottisia ruokia korostava terveysajattelun suuntaus. Superruokakulttuuri lähtee rakentamaan ravintopyramidia huipulta käsin, erilaisten hifistelyruokien kautta. Hifistelyn sijaan oleellisempaa olisi mielestäni keskittyä vankan ja toimivan perustan rakentamiseen. Osa meistä on elämäntapojensa kanssa kuitenkin täysin hukassa ja tässä tilanteessa se yksittäinen eksoottinen marja voi toimia kimmokkeena kokonaan uuden hyvinvointiin liittyvän ajatusmallin omaksumisessa. Jos tämä villitys saa ihmisen ostamaan kaupasta ennemmin kuivattuja marjoja kuin hillomunkkeja, kyse on aika suuresta positiivisesta muutoksesta. Toki superruokakulttuuri tarjoaa myös mukavaa hifistelyä urheilijoille ja jo valmiiksi terveystietoisille ihmisille, joiden ruokavalion perusta on jo kunnossa.
Superruokakulttuuria kritisoidaan usein epäekologisuudesta – suurin osa näistä ruoista on ulkomaisia ja lennätetty Suomeen milloin mistäkin. Näiden kritisoijien kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se kahvikaan Suomessa kasva ja että esimerkiksi tietokoneesi osat ovat luultavasti peräisin toiselta puolelta planeettaa. Joskus kuulee myös kommentteja, kuinka olisi “parempi syödä suomalaista mustikkaa kuin ulkomaista gojimarjaa”. Kysehän ei ole joko-tai -valinnasta, vaan aina on mahdollista syödä molempia. Vaihtoehdot eivät poissulje toisiaan.
Raakaruokakulttuurin negatiivinen puoli
Kuten kaikkiin terveysvillitysiin, liittyy raakaravintoonkin läjäpäin pseudotieteellisyyttä. Erilaisia sepityksiä ravinteiden toiminnasta ja kehon tarpeista liikkuu blogista blogiin lumipalloefektin siivittämänä, eikä kukaan vaivaudu tarkistamaan lähteitä. Raakaravintogurut levittävät jatkuvasti “tutkittua tietoa”, joka perustuu pitkälti kyseisen henkilön omiin lyhytaikaisiin yhdenmiehentutkimuksiin. Usein myös vegaanista raakaravintoa markkinoidaan ihmiselle luonnollisena ruokavaliona. Argumentti ei kuitenkaan kestä tieteellistä tarkastelua, lyhyt biokemian oppimäärä riittää tämän kertomaan.
Myös raakaravintoon liittyy monelle ilmiölle niin tyypillinen fanaattisuus. Esimerkiksi Elsa Ervamaan Elävä Ravinto -kirjassa syömisestä tehdään melkoista taistelua. Aamulla pitäisi syödä vain kevyesti tai jättää ruoka kokonaan syömättä, päivällä saa syödä isomman aterian, kunhan ei syö klo 18:00 jälkeen enää mitään, välipaloja ei saa nauttia eikä kiireessä tule syödä (“On parempi jättää ateria väliin kuin hotkia ruoka hätäisesti.”). Masentuneena, väsyneenä tai kipua tuntiessaa ei myöskään saa syödä. Raskaan työn jälkeen ei saa syödä kiinteää ateriaa (“On syytä ensin tasapainottaa kehonsa ja mielensä.”) ja ennen fyysistä tai psyykkistä ponnistusta tulisi syödä vain aivan kevyesti. Ateriaa ennen tulisi levätä 10 minuuttia ja aterian jälkeen 20-45 minuuttia. Kirjassa suositellaan myös korvaamaan aterioita vihermehulla tai puhtaalla vedellä. Suoraan Ervamaata lainatakseni: “näin ei energiaa kulu ruoan sulattamiseen”.
En tiedä olenko ainoa, jonka korvaan tämä kaikki kuulostaa lähinnä mielenvikaiselta. Jos haluat ohjeita syömishäiriön omaksumiseen, suosittelen lukemaan Ervamaan kirjan.
Hyvinvointi ja kaupallisuus
Raakaravinto- ja superruokakulttuuriin liittyy hyvin voimakkaasti myös kaupallisuus. Erilaisia terveystuotteita on tarjolla joka lähtöön, enkä puhu nyt ainoastaan eksoottisista ruoka-aineista. Kuluttajalle markkinoidaan tehosekoittimia, mehukoneita, entsyymikapseleita, vedenpuhdistimia, magneettiterapiaan liittyviä laitteita, suolihuuhteluita, elektromageneettisilta kentiltä suojaavia varusteita ja niin edelleen. Ensin raakaravinto esitellään kuluttajalle ihanteellisena, luonnollisena ruokavaliona ja takuuvarmana superterveyden salaisuutena. Kohta käykin ilmi, ettei ihmiskeho kykenekään hyödyntämään kaikkia ravinteita tai hoitamaan edes ruoansulatustaan omatoimisesti, vaan avuksi tarvitaan monenmoisia laitteita. Yleensä laitteiden hehkuttaja myös itse myy kyseisiä tuotteita, tai omaa suhteita näitä myyviin tahoihin.
Superruokapiireissä on kovassa huudossa eräs tietty tehosekoitin, jonka merkin jätän kuitenkin mainitsematta. Kyseisen naurettavan kalliin härvelin markkinoinnissa käytetään muun muassa tällaisia lausahduksia (jätän lainauksen lähteen mainitsematta, kyse ei ole henkilökohtaisesta kritiikistä):
“********* powerit mahdollistavat lehtien, vihannesten ja hedelmien pienien soluseinien rikkomisen ja näin niiden ravinteet ovat maksimaalisesti hyödynnettävissä. Syy, miksi ylipäänsä ruoka on hyvä blendata on se, että emme yksinkertaisesti kykene pureskelemaan ruokaa hyvin imeytyvään ruokaan [muotoon?] ja kehomme on helpompi hyödyntää “valmiiksi pureksittu” ruoka. Vaikka smoothiesi olisikin “smooth”, se ei välttämättä tarkoita, että soluseinämät olisivat tarpeeksi rikottuja.”
Suolihuuhteluita, tai kuten käytännöstä piireissä hienovaraisemmin puhutaan, colonic-terapiaa markkinoidaan sillä, että ihmiskehoon jää ruoansulatuksen jälkeen aina kuona-aineita, jotka olisi hyvinvoinnin kannalta tarpeellista huuhtoa ulos. Terveellinen ja prosessoimattomia elintarvikkeita suosiva ruokavalio ei siis vielä riitä hyvinvointiin, vaan säännöllinen colonic-terapia on myös tarpeen. Tiede loistaa näissä väitteissä taas poissaolollaan. Itse asiassa useilla suolihuuhteluilla katsotaan olevan jopa haitallinen vaikutus suolistoflooran ja ruoansulatuselimistön hyvinvointiin. Säännölliset suolihuuhtelut voivat myös pahimmassa tapauksessa laiskistuttaa ruoansulatuselimistön normaalia toimintaa aiheuttaen riippuvuuden näihin toimenpiteisiin.
Raakaravintopiireissä kritisoidaan jatkuvasti länsimaista lääketiedettä tämän allopaattisen luonteen vuoksi tarkoittaen, että lääkinnällinen hoito on kohdistettu oireeseen varsinaisen oiretta aiheuttavan syyn sijaan. Tämä kritiikki on erittäin aiheellista. Yleensä nämä kritiikin esittäjät päätyvät kuitenkin noudattamaan omissa hyvinvointiin liittyvissä strategioissaan täysin samoja allopaattisia periaatteita. Esimerkiksi moni superruokaguru lietsoo pelkoa erilaisia elektronisten laitteiden aiheuttamia sähkökenttiä kohtaan, joilla uskotaan olevan terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tähän ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi näiltä sähkökentiltä suojaavia laitteita ja varusteita. Jos ongelman ydin ovat elektroniset laitteet, oletettavasti ilmeisin ongelmanratkaisu olisi hankkitua eroon näistä terveydelle haitallisista laitteista. Tämän sijaan kuluttajille markkinoidaan millon minkäkin sortin suojavarusteita näitä sähkökenttiä vastaan. Tämä ratkaisu toimii täysin samoin periaattein kuin länsimainen lääketiede – uuden teknologian funktio kohdistuu oireen vaimentamiseen, ei varsinaisen syyn eliminointiin.
Yhteenveto
Raakaruokakulttuurissa, kuten muissakin terveysvillityksissä on ehdottomasti hyvät puolensa. Superruokakulttuurin tarjoamien eksoottisten ruokien herättämä mielenkiinto voi toimia juuri sinä kipinänä, joka herättää ihmisen ajattelemaan ehkä ensimmäistä kertaa ravinnollisten tekijöiden yhteyttä omaan hyvinvointiinsa. Moni varmasti myös havahtuu raakaravinnon kautta ottamaan todella vastuuta omasta elämänlaadustaan. Jos ruoan korkea hinta ei hirvitä, saa raakaruokaherkuista ja superruoista mukavan lisän omaan ruokavalioonsa. Villityksiä ei kuitenkaan kannata koskaan niellä purematta.
Raakaruokakulttuuriin on upotettu niin paljon kaupallista toimintaa, että mistään ei tunnu lopulta saavan oikein selkoa. Ensin raakaravinto esitellään luonnollisena, alkuperäisenä ja ihanteellisena ruokavaliona, mutta kohta tarvitaankin erilaisia satojen eurojen laitteita ja peräsuoleen survottavia putkia, jotta edes ruoasta saataisiin kaikki ravinteet irti. Näistä laitteista ja toimista on ainakin alkuperäisyys kaukana. Strategioiden ja ratkaisujen tuotteistaminen on aina kyyseenalaista toimintaa, johon kannattaa suhtautua terveellä skeptisyydellä.
Aiheen summaisin lopulta seuraavin lausein. Kaiken kaikkiaan raakaravinto käsitteenä tarjoaa hyvin vähän vedenpitäviä ja perusteltuja argumentteja terveyskeskusteluun. Raakaruokapiireissä pyörivien karismaattisten ja ei-niin-karismaattisten gurujen toimintaa seuraa kyllä mielenkiinnolla, kunhan ei ota asioita liian vakavasti. Ota raakaravinnosta irti ne positiiviset puolet, mutta suhtaudu varauksella markkinamiesten tarinoihin ja fanaatikoiden hehkutuksiin.
Kuvat: Gary Scott, Cuneight
Hyvä artikkeli! Sun blogi alkaa nousta ainakin henkilökohtaiseksi ykkösblogiksi; aina tietää lukevansa asiaa, kun tulee tänne. Toivottavasti taso pysyy
Olli,
Kiitoksia positiivisesta palautteesta. Blogailun tasoa pyrin jatkuvasti parantamaan.
Jees, hyvä kirjoitelma Jussi. Peruspulliaista on liiankin helppo höynäyttää näissä superfood/lisäravinne-asioissa ja Suomeen tarvittaisiin kipeästi lisää valvovia viranomaisia tai ees joku standardisointijärjestelmä, et kuka saa väittää/myydä mitäkin. Samalla lailla kuin muun elintarviketeollisuuden tuotteita ja väitteitä valvotaan todella tiukasti. Olli Posti ja muut 750 e / luentotunti-”gurut” voi miun puolesta painua hevon kuuseen.
Juhani,
Kiitti palautteesta. Onhan noita lakeja tälläkin hetkellä aiheeseen liittyen (mitä saa lupailla ja sanoa tuotteista), mutta kunnollista valvontaa on hankala järjestää. Lisäravinteet ja eksoottiset elintarvikkeet kulkevat usein sellaisten käsien kautta, joiden toiminnan valvomiseen ei taida resurssit riittää. Kannatan paremman informaation levittämistä näin yleisesti.
Silmiinpistävin piirre näillä raw food -blogikuruilla on luonnontieteellisen koulutuksen puuttuminen. Kyllähän veganismi on evoluutiohistorian ja monien tutkimusten pilkkaamista. Pelkkää kasvi/sieniravintoa perustellaan sillä että keho ei happamoidu ja “kuolleessa” ruoassa ei ole entsyymejä. Jos Jussi jaksat ottaa selvää, niin happo/emäs- ja entsyymiaiheesta moni haluaisi saada tietoa.
Loogisuuskin unohtuu. Synteettiset D- ja B-vitamiinit tilataan kyllä iherbistä ja huipputerveelliseen oloon haetaan vedenpuhdistajia ja magneetteja. Luonnollista? Tosin itsekin puollan D-lisää ainakin talviaikaan.
Kokeilisivat siihen huipputerveelliseen oloon vaikka kerran viikossa mottitalkoita ulkoilmassa. Toimii paremmin kuin mitkään vippaskonstit, ainakin itsellä. Tosin se taitaa olla lähinnä maaseudulla asuvien etuoikeus. Nokkoskeittoa ja voikukkasalaattia täällä on myös syöty iät ja ajat ilman super -etuliitettä.
Ja futiskisojen aikaan menee itse tehtyä suklaata. Pidän sitä parempana vaihtoehtona, kun mieli vaati jotain naposteltavaa maailman parhaimman urheilutapahtuman seuraamiseksi.
Näin juuri.
Itse asiassa tällaiset kirjoituksetkin, superfoodseista, saattavat olla joillekin ihmisille sysäys muutokseen…. Ensin haetaankin tietoa gojeista ja kaikenlaisista pulvereista ja yrteistä, kun on luettu lehdistä tai kuultu työkaverilta jostain uudesta ja hienosta “superista” tai “Äätkinsistä”, sitten naapurikateus iskee: “Minä myös!” Toivotaan yksittäisellä valinnalla olevan vaikutusta johonkin kokonaisvaltaisempaan asiaan kuten ravitsemus. Esim. hedelmät ovat lihottavia (OH NO!!!) ja sitten kuitenkin syödään kaikkea muuta pas-k/t-aa…tai kananmunat on sure way to get health problems, ja toisaalla väitetään sen olevan terveyspommi, niin mitä kukin uskoo?
Mutta, jos hyvin käy, etsinnän tuloksena tämä tanttara saattaakin tekstin otsikon alta löytyykin vielä jotain parempaa, joka ehkä saattaa tajuamaan jotain oleellista:
” Hifistelyn sijaan oleellisempaa olisi mielestäni keskittyä vankan ja toimivan perustan rakentamiseen.”
Tarkoitan, että kuinka moni hillomunkkifani jättää sitten lopulta sen munkin syömättä vaikka ostaakin jotain hienoa Life-tuotetta tai pro- sitä ja tätä jogurtteja? Ei yksi tai kaksi valintaa, että lisäät jonkun (muka)terveysvaikutteisen tuotteen ruokavalioosi (tai poista jotain yhtä tuotetta) tee siitä parempaa kun jatkat muuten samaan malliin. Ensin ne turhat pois (sokerihillot ja -munkit) ja katsellaan sitten miten se hifistely asettuu ruokavalioon. Ja toisaalta, tarvitseeko hifistelyä ollakaan?
Ehkä se hifistely nykyään onkin sitä, että syödään sitä luonnollista ruokaa, josta aineenvaihduntamme “kiittää”. Perusruokakin ja makroravintoaineiden saantikin kun pitää lokeroida kaikkialla ja keksiä joku hieno termi, sitten niillä markkinoidaan juurikin repimällä törkeästi rahaa keskivertojannulta -ja jutalta, kun lopulta mitään uutta ei välttämättä olekaan tarjolla. Se tieto on vain naamioitu.
No joo, tämä on nyt on vain lähtökohta sille mistä voisi keskustella pitkät tovit ja lähteä setvimään mikä vaikuttaa mihinkin. Lopulta halusin oikeasti vain sanoa, että hyvää settiä
MH, hyvä pointti. Jos ravitsemus on kunnossa, tarvitaanko lisäravinteita lainkaan? Nykyään ehkä kasvikset ja hedelmät eivät ole niin ravintopitoisia kuin ne, joita ei tehotuoteta, joten niitä tulisi syödä mielestäni enemmän kuin vaatimattomat vaatimukset ovat tänä päivänä (säälittävät 500 g/pvä
).
Syö enemmän, liiku enemmän (esim. motti- tai painitalkoot) = parempi body composition ja mielikin kiittää.
MH,
Kiitos kommentista ja hyvästä artikkeli-ideasta. Kirjoittelen entsyymeistä ja happo-emästasapainosta mahdollisesti tulevaisuudessa. Olen jonkin verran lukenut aiheesta ja etenkin happo-elämästasapaino tuntuu olevan tieteen piirissäkin aika mielipiteitä jakava aihe.
Lisäravinteiden ja erilaisten hifistelytuotteiden kanssa mennään kyllä helposti perse edellä puuhun. Usein olen törmännyt tapauksiin, joissa henkilö janoaa tietoa kuumimmista ja tehokkaimmista lisäravinteista vaikka perusteet, kuten treenirutiinit ja ruokavalio ovat täysin retuperällä. Tärkeintä olisi kuitenkin aloittaa ihan perusasioista. Hifistely tulee aiheelliseksi siinä vaiheessa, kun peruspilarit ovat tukevalla pohjalla.
Entomba,
Jep, kyllähän niihin fiksuihin valintoihin täytyy kuulua myös entisten huonojen tottumusten eliminointi. Gojimarjojen syöminen on aika mitätön muutos, jos sen rooli ei korvaa jotain vanhaa haitallisempaa ruokaa. Ennen kaikkea: perusteet kuntoon.
Tuli vielä mieleen tuosta ruoan käyttämisestä tehosekoittimessa. Jos siis argumentteina käytetään solukalvojen rikkoutumista ja sitä kautta parempaa imeytymistä suolistoon, niin silloinhan kasvimyrkkyjen pitäisi imeytyä myös paremmin. Kasveissahan on paljon myrkkyjä, koska kasveille ei ole hyötyä siitä että ne syödään (pois lukien esimerkiksi siemeniä sisältävät hedelmät). Varsinkin noissa villeinä kasvavissa kasveissa, jalostushan on saanut niitä karsittua.
Tuotakin aihetta olisi mukava käsitellä.
Kiitos, jälleen loistavaa luettavaa. Jos toiveita saa esittää, niin olisi mukava lukea alkoholin kohtuukäytön vaikutuksista terveyteen ja suorituskykyyn. Usein kuulee puhuttavan punaviinin terveysvaikutuksista, mutta entäs vaikutus testotasoihin?
MH,
Kasvikunnan myrkkyjä/stimulantteja, antiravinteita, fytokemikaaleja yms. tullaan käsittelemään tulevaisuudessa ainakin sivuten.
Edu,
Kiitoksia kommentista. Kaikki ehdotukset kirjoitusten aiheita koskien otetaan ilolla vastaan! Alkoholista saisi hyvinkin oman artikkelinsa.
Erinomainen aihe, jälleen, ja käsittely myös, joskaan en vielä ehtinyt lukea tarkasti. Itse syön suuren osan ravinnostani raakana (vihannekset), mutta esim. vegaaniutta en terveydellisistä syistä suosittelisi kenellekään, en vegetariarismiakaan. Raakaruokakurssillakin olen muuten ollut, se täydentää hyvin tällaista paleoliittista kokkuuta
Vaan asiasta toiseen, lienenkö jo tiedustellut, mutta olen jo lukenut Nora Gedgaudasin kirjan Primal Body, Primal Life? Erinomainen. Kerta kaikkiaan. Myös perustelee, miksei raakaravinto tai eläintuotteiden poisjättö ole terveellistä.
Ootko jussi tutustunut ruuan mädättämiseen? http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=1&t=42894&hilit=Lihan+ja+sisuksien+m%C3%A4d%C3%A4tys
)
Olis kiva tietää enemmän asiasta (suomeksi!
Meri,
). Pitänee laittaa mukaan seuraavaan kirjatilaukseen ja tutustua!
Kiitti palautteesta. Itsekin syön suurimman osan kasviksista raakana ja salaatti taitaa olla tällä hetkellä se ateria #1. Etenkin kesällä raikkaat maut vain toimivat paremmin.
En ole lukenut Primal Body, Primal Mind (jota ilmeisesti itsekin tarkoitit
Marj,
Ernest S. Burchin kirjassa The Eskimos mainitaan muun muassa, että eskimot lisäsivät pienen määrän raakaa lihaa aina hylkeenrasvan joukkoon (jota käytettiin esim. matkaeväänä). Lihapala lisättiin siksi, ettei hylkeenrasva pilaannu itsellään kovin helpolla. Kyseessä oli siis kulinaristinen herkku. Ehkä täytyy tutustua aiheeseen tarkemmin. Kyllähän ruoan “käyttäminen” on kuulunut tapoihin varmasti aikojen alusta saakka ja oikein tehtyinä näillä prosesseilla saadaan todellakin herkullisia lopputuloksia, muun muassa hapankaali, kefiiri yms. Lihan “pilaannuttaminen” nyt kuulostaa vain hiukan luotaantyöntävältä, heh.
Sen verran olen tutustunut lihan mädättämiseen, mitä olen eskimoista lukenut. Käytännössä en.
Ervamaan Elävä ravinto oli ensimmäisiä kirjoja, jotka olen tästä aiheesta lukenut. Siinä esitetty ehdottomuus syömisten suhteen on jotakin sellaista, että ei ole sittemmin tullut vastaan. Heh, siinä sai tosiaan miettiä, että ehtiikö elämässä enää muuta tekemään kuin valmistelemaan syömistä, valmistautumaan syömiseen tai harjoittelemaan oikeaoppista syömistä. No, ei tarvinnut kovin pitkää aikaa harkita, että päätin keskittyä omaksumaan tuosta kirjasta lähinnä idätykseen, versotukseen ja ravintoon yleisesti liittyvää tietoa. Ihan hyvä kirja siinä mielessä, mutta ehdottomuus on tosiaan sitä luokkaa, että en ihmettele, jos monella lukijalla häviää kiinnostus koko aiheeseen.
Noista erilaisista raakaravinnon oheislaitteista olen myös samaa mieltä. Aivan käsittämätöntä, että tehosekoittimen hinnalla hankkisi esimerkiksi hyvän valikoiman vaikka kuntolaitteita. Vielä uskomattomampaa on, että nämä menevät vielä kaupaksi. Muutenkin yleinen guruilu kalleine luentoineen, mainostamisineen ja valetieteineen on jotakin sellaista, mikä saisi vähentyä jatkossa.
Edellä onkin mainittu, että juttu happo-emästasapainosta olisi toivottu. Itsekin lukisin mielelläni jutun siitä.
Kiitos hyvästä blogista!
Vegaaninen raakaravinto on hyvä keino puhdistaa kehoa ja kyseiseen ravintosuuntaukseen pitäisi ehkä suhtautua kuten paastoon. Tällä hetkellä itsellä toimii parhaiten elävä ravinto/ viliruoka /superfood -painotteinen ruokavalio, jossa lisänä satunnaisia eläinkunnan tuotteita, kuten vuohen maito, riista, kirnuvoi ja kananmunat. Peruskaupasta on turha etsiä laadukkaita eläinkunnan tuotteita, joten heikko saatavuus rajoittaa omalla kohdalla myös käyttömääriä.
Ruuan kuumentamisesta sen verran, että järkevintä on varmaan syödä suurin osa ruuasta raakana, mutta maalaisjärkeä käyttäen voi päätellä, että mitä tuotteita voi kevyesti kypsentää. Esim. tiettyjen vihannesten höyryttäminen ei ole yhtä huono idea kuin lihan tai kalan herkkien rasvojen pilaaminen lämmöllä. Esi-isämmekään eivät ole eläneet täysin raa’alla ravinnolla, koska tiettyjä villikasveja, sieniä jne. ei voida hyödyntää sellaisenaan.
Well tosiaan, mun primal mind teki mulle tepposet
Erittäin lämpimästi suosittelen. Hyvin nopealukuinen, vaikka täynnä asiaa, hyvin kirjoitettu. Olisi piruksen hauska kuulla mitä olet siitä mieltä. Itse seuraan sen ja Robb Wolfin ohjenuoria.
Mikko L,
Kiitoksia kommentista ja artikkelitoiveesta. Kyllähän tuota Ervamaa-tyylistä fanaattisuutta löytyy raakaravintopiireistä ihan tarpeeksi, esimerkkinä nyt vaikka “Raw Matt” ja kaverin tekemä e-kirja: Dominant Health.
Onhan tuossa Elävä Ravinto -kirjassa toki ne hyvätkin puolensa. Ikävä kyllä ne eivät riitä pelastamaan kokonaisuutta.
ii,
Kiitos palautteesta! Mitä tulee tuohon puhdistavaan vaikutukseen – hankala uskoa, että vegaaninen raakaravinto omaisi yhtään sen “puhdistavampia ominaisuuksia” kuin monipuolinen ja kasvispainotteinen sekaruokavaliokaan. Tämä on yksi niistä mantroista joita raakaruokagurujen suusta kuulee jatkuvasti, muttei väitteen alkuperäistä tietolähdettä löydy mistään. Jos sinulla on aiheesta lisämateriaalia, luen mielelläni. Lainaan tähän pari kohtaa humoristisesta beyondveg.com -artikkelista Common Reasons Why Your Vegetarian Diet Isn’t Working liittyen detoxiin:
Valitettavasti minulla ei ole paljoa tieteellistä dataa aiheesta, vaan voin perustaa näkökulmani lähinnä omiin kokemuksiin kehon puhdistumisesta. En väitä, ettei monipuolisella sekaruokavaliolla saavutettais ajan myötä samoja tuloksia, mutta itselle käy hyvinkin järkeen, että vegaaninen ruokavalio on katabolinen, kun taas eläinkunnan tuotteilla on rakentavampi vaikutus. Terveinä pidetyt kansat ovat kautta aikojen harrastaneet erilaisia paastoja, joten siinä mielessä raakaravinnosta voi olla paljonkin hyötyä silloin kun sitä käytetään oikein työkaluna.
Itselläni on kokemusta myös lähes vegaanisesta raakaravinnosta ja koen hyötyneeni kyseisestä ajasta paljonkin. En väitä olevani ravintoguru tai asiantuntija, mutta voin vannoa, että kyseinen tapa syödä vaikutti kroppaani todella puhdistavasti
.
Ei niinkään tieteellistä tutkimustietoa, mutta Daniel Vitaliksen blogissa on uusi postaus liittyen aiheeseen kannattaa lukea. Mielenkiintoisia ajatuksia.
http://www.danielvitalis.com/
Ravintoasioissa olen oppinut sen, ettei ikinä kannata olettaa tietävänsä mitään. Kaikki kulkevat omaa polkuaan, mutta parhaiten menee yleensä niillä jotka pyrkivät eroon dogmista. Ainoa asia mistä voidaan olla varmoja on, että ihminen tarvitsevat luonnollista ruokaa. Kaikesta muusta voidaan väitellä ikuisesti
Meri,
Katsellaampa jos saan kirjan jostain käsiini. Kerron sitten, kuinka upposi.
ii,
Noihin subjektiivisiin kokemuksiin minun on mahdotonta sanoa oikein mitään. Minulle on jäänyt myös hiukan epäselväksi, miltä tuo kehon puhdistuminen käytännössä oikein tuntuu.
Daniel Vitaliksen juttuja olen seurannut itsekin mielenkiinnolla.
Nuo puhdistusoireet ovat jääneet itsellekin kovin vieraiksi, vaikka olen ottanut suurehkoja määriä esimerkiksi MSM-jauhetta ja vehnänorasmehua ilman mitään erityistä totutteluvaihetta. Margit Jaatinen-Rope on kirjoittanut kirjan Laihdu ja pysy terveenä, joka sisältää yhden hänen hoidettavansa paastopäiväkirjan, jossa kuvaillaan vaikutuksia. Seuraavassa muutama ote siitä:
6. paastopäivä
Nielurisani ovat kamalan näköiset, mutta niitä ei särje. …Varsinaista nälkää en ole tuntenut koko aikana, paitsi toisena ja kolmantena päivänä, jolloin hieman aavistin syömättömyydestä johtuvaa nipistelyä vatsassa.
10. paastopäivä
Sydämen seudulla on vähän pistellyt ja olen ollut huonovointinen.
12. paastopäivä
Vasen nielurisani kipeytyi kaksi päivää sitten. Kipu tuntui korvassa saakka ja minun oli vaikea nukkua. Nielurisat näyttivät, jos mahdollista, vielä kamalammilta kuin ennen. Ne olivat täynnä suuria ja valkoisia bakteeripeitteitä niin kuin pahimpina angiinan aikoina. Päänsärkyäkin oli. Yleensä en ole kärsinyt päänsärystä. Minua itketti, masennuin ja kaikki tuntui toivottomalta. Illalla otin ylimääräisen peräruiskeen nähdäkseni parantaisiko se oloani. Ulostetta ja jätteitä tuli veden mukana tavallista enemmän. Ja mikä kummallisinta, kylpyhuoneessa tuntui voimakas penisilliinin haju. Seuraavana aamuna oli särky poissa. Tuntui taivaalliselta.
19. paastopäivä
Otan joka aamu yhden litran peräruiskeen. Aina vain seuraa huuhteluveden mukana runsaasti jätteitä. Olen todellakin hämmästynyt. Kurkkukipuni on poissa, mutta oikea nielurisani on vielä kovasti turvoksissa. Myös bakteeripeitteet ovat poissa. …Tunnen kuinka elimistö puhdistuu ja tiedän, että olen oikealla tiellä.
21. paastopäivä
Nielurisoissa on jälleen useampi valkoinen läiskä. Särkyä ei ole. …Olen saanut finnejä kasvoihini. Iho näyttää puhdistuvan. En tunne nälkää, mutta palelen jatkuvasti.
23. paastopäivä
Penslailen jatkuvasti Molkosanilla nielurisojani. Niistä irtoaa bakteeripeitteitä. Olen monta kertaa ollut menettämäisilläni toivoni kipujen ilmaantuessa uudestaan. Nyt tiedän, että se on ohimenevää. En ajattele enää syömistä.
25. paastopäivä
Tunsin itseni hirveän väsyneeksi eilen illalla. Makasin vain sänkyni pohjalla, enkä viitsinyt tehdä mitään. …Illalla otin tavanmukaisen peräruiskeen ja olin hämmästynyt miten paljon törkyä jälleen poistui huuhteluveden mukana. Tässä oli siis syy väsymykseeni. Jälleen särkyä vuorotellen kummassakin nielurisassa. Eikö särky koskaan lopu? Tuntuu kurjalta, mutta ei kai tässä muu auta kuin uskoa paranemiseen. Minua ei pelota lainkaan, on mielenkiintoista seurata tätä kaikkea.
28. paastopäivä
Uskomatonta. Tänä iltana poistui peräruiskeen jälkeen elimistöstäni suuret määrät törkyä. …Painoni on pudonnut noin 8 kg kuukauden aikana. Iho näyttää raikkaammalta, silmät ovat kirkkaammat ja tunnen itseni hoikemmaksi ja kevyemmäksi.
31. paastopäivä
Olin ajatellut lopettaa paastoni tänään, mutta säryt alkoivat jälleen, enkä tietysti voinut lopettaa. Jaksoin tuskin sängystä ylös ja voin huonosti. Jälleenkö kriisi? Olen väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Kädet ja jalat ovat kylmät ja olen todella masentunut.
35. paastopäivä
Kivut ovat jälleen poissa ja tunnen olevani hyvällä tuulella. …Uskon jälleen parantumiseen. Jatkuvasti irtoaa nielurisoista verensekaista mätää. Nenäni on alkanut vuotaa vettä. Tuttavani ihmettelevät, että yleensä seison jaloillani. Voin mainiosti ja rakastan paastoamista.
37. paastopäivä
Nielurisani ovat mielestäni paremman näköiset. Illalla minua paleli kovasti. Huuhteluveden mukana tuli kaksi mustaa kovettumaa. Mihin kaikki tämä törky on mahtunut? Olen innoissani ja vakuuttunut tulevani täysin terveeksi.
40. paastopäivä
Sovin Margitin kanssa, että aloitan jälleen syömisen. Huuhteluveden mukana poistuu vieläkin pieniä kivikovia möykkyjä. Niissä on voimakas paha haju. Nielurisoista irtoaa vähän vielä jotakin epämääräistä, mutta ne eivät ole enää turvoksissa. Kädet ja jalat ovat jääkylmät ja nukun kolmen huovan alla. Ruumiinlämpöni on ainoastaan 36,3 illalla. Yleensä se on n. 36,8. …Vartaloni on täysin muuttanut muotoaan ja olen kaikkien mielestä terveen ja raikkaan näköinen. Ihostani on tullut sileä ja puhdas. Tunnen haikeutta paaston lopettamisen johdosta.
Tuossa tuli kirjoittajan toimesta lueteltua melko paljon niitä tyypillisiä “puhdistusoireita”. Paastoa en ole kokeillut, mutta ei raaka- tai superruoka itsellä ole tuollaisia aiheuttanut. Oikeastaan ihan hyvä niin, sen verran hurjaa juttua tuo päiväkirja sisältää.
Joo, raakaruoka piireissä kaikki ongelmat pistetään yleensä detoxin piikkiin, mikä ei tietenkään ole järkevä lähestymistapa. Käytännössä omalla kohdalla detox -oireet olivat sellaisia, että saatoin herätä virkeänä ja energisenä, mutta jossain vaiheessa päivää tuli sellainen olo “myrkyttynyt” olo, jota on vaikea kuvailla. Oireina oli lievää pahonvointia, huimaavaa oloa ja voimattomuuden tunnetta. Yleensä oireet lähtivät saunomalla, ravistelevalla liikunalla, pää alaspäin roikkumalla tai ihan vaan muutaman tunnin odottelulla. Oireiden jälkeen olo oli yleensä hyvä ja raikas, joskus mietin, että detox oireiden jälkeinen olo oli vähän kuin juuri saunonut olo, rentoutunut ja raikas.
Kyseiset epäsäännölliset oireet kestivät joitain kuukausia ruokavaliomuutosten aloittamisen jälkeen. Nykyään olo on jatkuvasti hyvä. vaikka välillä tulee vieläkin elettyä lähes vegaanisella ruokavaliolla, niin mitään suurempia puhdistumisreaktioita ei ole ollut havaittavissa.
Joku viisas voi keksiä näille oireille jonkun järkevämmän selityksen, mutta itse en keksi mitään muuta syytä kuin kehon puhdistuminen.
Raakaruokaskenessä itseä kiehtoo se, että ruuan laatuun keskitytään enemmän, kuin esimerkiksi useimmissa paleo -suuntauksissa. Lisäksi monilla raakaruokaguruilla on tiedossa laadukkaan veden ja herbalismin merkitys terveydelle. Vesi on omalla kohdalla ollut olon kannalta paljon suurempi oivallus kuin ruoka.
Omasta mielestä on ihan siistiä, että nykyään voi yhdistellä eri suuntauksista parhaat jutut. Kaikkien hybridihedelmien ja kasvisten keskellä superfoodeissa ja muissa on paljonkin järkeä, vaikka niitä monesti markkinoidaankin hieman kyseenalaisilla lupauksilla.
Ravintokeskustelussa raa’an lihan (riistan) syöminen tuntuu olevan tabu, mutta omat kokemukset asiasta ovat olleet hyviä. Jos syön kypsennettyä lihaa joudun luultavasti ottamaan päiväunet, mutta raa’an riistan kanssa pysyy sama hyvä ja kevyt olo, kuin salaattilinjalla
. Lisäksi tuntuu, että vaikutukset ovat aika androgeeniset eli olo on kohtalaisen “virittinyt” kyseisten aterioiden jälkeen. Tietenkin raa’an lihan syöminen johtaa joidenkin lähteiden mukaan kuolemaan ja toisten mukaan taas kaikista sairauksista parantumiseen, itsestä kiinni ketä uskoo. Kannattaa ehkä kuunnella mieluiten itseään.
Pitää vielä sen verran selventää, että tuossa edellisessä viestissäni ei siis ole kyse raakaruokavaliosta, vaan päiväkirjan kirjoittaja ymmärtääkseni noudatti laktovegetaristista ruokavaliota. Tosin tuon paastoamisen ajan hän nautti enimmäkseen hedelmä- ja vihannesmehuja sekä kasviskeitinlientä ja lisäravinteita.
Tosiaan henkilöstä riippuen vähän kaikenlaiset vaivat voi sitten kuitata puhdistusoireiksi, jos tahtoo. En elä itse täysin raakaruoalla, prosentti on luultavasti jotain 70-80. Välillä on kyllä pidempiäkin jaksoja siten, että menee pelkkiä raakoja kasviksia. Itselleni ei vain ole ilmaantunut tuollaisia huomattavia puhdistumisoireita, kuten päänsärkyä, huonoa oloa, huimausta tai vastaavaa. Toki välillä on päiviä, jolloin väsyttää enemmän tai on tavallista jaksamattomampi olo, mutta niillä on yleensä enemmän tekemistä edellisen yön nukkumisen tai edellisen päivän liikkumisten kanssa.
ii,
Jos voisit käyttää kommentoinnissa omaa sähköpostiosoitettasi (ei julkaista)? Tällöin jokainen kommenttisi ei päädy moderointiin ja säästää itseäni turhalta vaivalta. Tattis. Tältä erää en ehdi sen enempää kirjoittelemaan.
ii kirjoitti: “Jos syön kypsennettyä lihaa joudun luultavasti ottamaan päiväunet”. Voisiko vika olla jossain muussa kuin lihan kypsentämisessä? Jos nukkuu normaalit yöunet ja on terve, niin kuullostaa oudolta. Itse hakeutuisin lääkärin vastaanotolle jos kypsän lihan syöminen aiheuttaisi noin kovaa väsymystä.
no toi nyt oli hieman kärjistetty esimerkki viimeksi kun söin kypsennettyä lihaa, niin oli pakko vetää päikkärit
, mutta yleensä tulee sellanen perus ruokalepofiilis, joka on ihan muuta kun mitä nykyään haen ruuasta. Kun lihaa kuumennetaan, niin siitä tulee kumimaista massaa, joka on aika vaikee pala ruuansulatukselle. En siis pidä hyvälaatuista kuumennettua liha-ateriaa mitenkään huonona ruokana, päinvastoin, mutta nykyään itelle tollanen tulis mieleen sellasessa tilanteessa, ettei tarvi enää olla niin skarppina loppupäivänä. Kiitos huolenpidosta, mutta elimistöni toimii nykyään oikein hyvin 
Varsin asiallisen oloinen artikkeli!
Itse olen nyt viime aikoina vähän tutustunut raakaravintoon, eikä se ainakaan minulle ole (vielä?) ollut mikään kaikki terveysongelmat sekunnissa poistava ratkaisu. En tosin ole millään ehdottomalla raakailulinjalla, vaan raakaruoka on vain osa kokonaisuutta.
Enpä tiennyt, että tuo paljonpuhuttu Ervamaan teos sisältää noinkin äärimmäistä juttua! En taidakaan ryhtyä kyseistä teosta metsästämään, koska minunkin mielestäni tuo esittämäsi referointi haiskahtaa pahasti syömishäiriöiseltä touhulta. Tuolla tavalla koko elämä alkaa pyöriä ruoan ympärillä, eikä minulla ainakaan ole aikaa/halua moiseen. Koen nyt jo terveellisen syömisen aika haastavaksi, kun keskenään ristiriitaista tietoa tulee joka tuutista enemmän kuin kukaan ehtii omaksua. En usko, että olisi minulle hyväksi lukea mitään noin ehdottomalta vaikuttavaa tekstiä kuin tuo Ervamaa. Tietty jotkut osaavat ottaa vaan ne hyvät jutut sieltä kaiken kiihkoilun lomasta, mutta omat tietoni ravitsemuksesta tuskin ovat niin hyvät, että pystyisin tarpeeksi hyvin tekstiä seulomaan.
Superfood-trendin ja guruilun kritisointi on mielestäni myös tosi tervetullutta. Ainakin omasta puolestani voin myöntää, että minua on helppo höynäyttää ties millä mukatiedolla, jos vaan osaa esittää asiansa riittävän vakuuttavasti. Eipä sillä, ei kyllä olisi näin opiskelijabudjetilla varaakaan ryhtyä elämään gojimarjoilla ja macajauheella. Ihan kivojahan ne eksoottiset marjat ym. ovat pienissä määrissä herkkuina silloin tällöin, mutta ruokavalioni perustan hankin mieluummin ihan tuolta perus-Prismasta huomattavasti halvemmalla.
Happo-emästasapainosta kaipailtaisiin kriittistä näkökulmaa täälläkin, eli jos arvon blogisti jossakin vaiheessa jaksaa/haluaa aiheeseen paneutua, niin olemme kiitollisia!
Solveig,
Tattis palautteesta ja kommentista. Ervamaan Elävä Ravinto ei todellakaan tarjoa kovinkaan tasapainoista yleiskuvaa ravintoon suhtautumisesta. Terveellinen ruokavalio ei ihmeitä vaadi ja perusasiat ovat jokaisen maalaisjärjellä ymmärrettävisssä – puhdasta, monipuolista, värikästä ja kokonaista ruokaa. Siinä se. Loppu on hienosäätöä ja hifistelyä.
Artikkelitoiveet otetaan ilolla vastaan. Happo-emästasapainoon olen perehtynyt jonkin verran ja aiheesta tulee tulevaisuudessa kyllä postaus. Kyseessä on hiukan monimutkainen aihe, jonka täytyy antaa vielä muhia hetki.
Olen kyllä eri mieltä Juhanin kanssa siitä, että tavis ihmiset on helpommin höynäytettävissä. Itseäni ärsyttää tämä jatkuva hokeminen millon kenenkin ns. pätevämmän ihmisen toimesta kuinka superfoodien markkinointi on harhaan johtavaa jne. Ei me tavallisetkaan ihmiset olla varustettu ilman aivoja ja kriittistä ajattelua. Raw foodismi on kuitenkin niin rajoittunut ruokavalio, että harva hillomunkin mussuttaja sille tosiaan ryhtyy ja tuskin kovin moni ihminen muutenkaan ryntäilee kaikkien superfoodien perässä-harvalla olisi edes varaa. Lisäksi ärsyttävää on, että tuotteita jotka ovat ennenkin käytössä olleet on nyt imaistu superfoodi mainontaan ja nyt näiden superfoodien solvaamisen sijassa nekin saavat “huonon maineen”.
Ei syöminen tosiaankaan ole niin vaikeaa, lautasmalliakin noudattamalla pääsee jo pitkälle kunhan vaihtaa keinolevitteet aitoon tavaraan. Ervamaallakin on kyllä pointtinsa, koska stressaantuneena ruoansulatus ei pelitä kunnolla ja itselläni myös tuo ettei syö ainakaan mitään raskasta kello kuuden jälkeen on saanut vatsan olon mukavammaksi. Kirjaa en ole lukenut joten sitä en voi kommentoida. Ilman raw foodismia en myöskään söisi edes sitä 500g kasviksia päivässä ja saalaatti olisi perus jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku eli mautonta.
Niinpä. Aidot tavikset lukevat Seiskaa, ryyppäävät tusinaseduloissa, kuuntelevat sielutonta R&B-musiikkia ja syövät prosessoitua kinkkuleikkelettä Saarioisten pitsansa päällä. Eli tod näk eivät syö superfoodeja, ne kun on kalliita hippien juttuja, ja rahat sijoitetaan mieluummin tekoripsiin ja uusiin Jack & Joneseihin.
Sanotaanko “suht´liikunnallinen lähipiirini” on kuitenkin vakuuttanut minut siitä että pari “antioksidanttien synergistisyys”- artikkelia luettuaan ketään vastaherätettyä superfoodistia ei saa vakuutettua suuntaan eikä toiseen että gojimarjat tai raakamacao jamitänoitanyton eivät kenties olisikaan taivaan lahjoista suurimpia, ja että tomaatissa tai mustikassa sitä “synergistisyyttä” voi olla tasan yhtälailla.
Ehkä ongelma onkin siinä että tavikset eivät tajua “miten” pitäisi syödä, superfoodistit tajuavat “miten”, mutta etsivät sitä Orientista, kun ratkaisu olisi nenän alla. Superhommassa on tietenkin tenhoa, ymmärrän psykologisen efektin erinomaisesti. Jotenkin vaan tuntuu että joka ikisestä asiasta pitää kehittää jonkinlainen totuus itselleen (ja joskus myös muille) – Jussi taisi asiasta aiemmin kommentoidakin, luterilainen kansanhenki vai mikä se nyt oli…
Kun se kaikken pätevin totuus voisi olla kaiken synergia kohtuudella.
Mahtavia artikkeleita olet Jussi kirjoitellut! Kiitos! Käyttääkseni perinteistä voileipämallia, annan väliin myös kritiikkiä ja palaan lopuksi vielä parhaisiin puoliin
.
Yksi asia mistä tässä artikkelissa minulla nousi jo aiemmin havainnoimpiani ajatuksia pintaani:
“Raakaravintopiireissä kritisoidaan jatkuvasti länsimaista lääketiedettä tämän allopaattisen luonteen vuoksi tarkoittaen, että lääkinnällinen hoito on kohdistettu oireeseen varsinaisen oiretta aiheuttavan syyn sijaan. Tämä kritiikki on erittäin aiheellista. Yleensä nämä kritiikin esittäjät päätyvät kuitenkin noudattamaan omissa hyvinvointiin liittyvissä strategioissaan täysin samoja allopaattisia periaatteita. Esimerkiksi moni superruokaguru lietsoo pelkoa erilaisia elektronisten laitteiden aiheuttamia sähkökenttiä kohtaan, joilla uskotaan olevan terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tähän ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi näiltä sähkökentiltä suojaavia laitteita ja varusteita. Jos ongelman ydin ovat elektroniset laitteet, oletettavasti ilmeisin ongelmanratkaisu olisi hankkitua eroon näistä terveydelle haitallisista laitteista. Tämän sijaan kuluttajille markkinoidaan millon minkäkin sortin suojavarusteita näitä sähkökenttiä vastaan. Tämä ratkaisu toimii täysin samoin periaattein kuin länsimainen lääketiede – uuden teknologian funktio kohdistuu oireen vaimentamiseen, ei varsinaisen syyn eliminointiin.”
Toivoisin, että esittäessäsi äärilaidan esimerkkejä, et sortuisi kuitenkaan luomaan itse epäaitoja mielikuvia. Havainnoin yhden keskeisen tekijän sekä tästä, että happo-emäs-tasapaino-kriittisyyksistä. Ratsastat mielestäni ehkä himpun liikaa äärilaidoilla ja kaupallisuus-käsitteen varjolla luoduilla negatiivisilla mielikuvilla (kaikkea myydään = kriittisyys kaikkeen (?)), vaikka lopulta summaatkin kokonaisuuden mainiosti ja objektiivisesti.
Antaisitko esimerkiksi muutamia muita esimerkkejä “ongelmista”, joita raakaravintopiireissä lähestytään allopaattisesti? Jotain sellaisia, joihin ainut alkusyyn poistamiskeino on takaisin viidakkoon muuttaminen
Eri ilmiöiden ja suuntausten pisimmälle vietyjen äärilaitoijen käyttäminen esimerkkeinä ei mielestäni palvele parhaalla mahdollisella tavalla sitä mahtavaa objektiivisuutta ja harkinnan korostamista, joka kirjoituksistasi välittyy.
Kiitos vielä kerran!
Santeri,
Kiitoksia huipusta kommentistasi! Olen reissun päällä, joten vastaan lyhyesti. Mukava kuulla, että kirjoitukset ovat herättäneet ajatuksia. Myös kritiikki on aina tervetullutta. Näissä “vaihtoehtoisissa terveyspiireissä” tupataan usein kritisoimaan länsimaista lääketiedettä ja hoitojärjestelmää, ja samalla kuitenkin niellään ne vaihtoehtoiset teoriat vailla tervehenkistä kriittisyyttä. Olen esimerkein pyrkinyt havainnollistamaan, että näitä länkkärilääketieteelle ominaisia piirteitä löytyy myös vaihtoehtohoitojenkin piiristä (kaupallisuus yms). Mitä tulee ääripäihin: koko raakaruokakulttuurin ideologinen pohja seilaa jo lähtökohtaisesti äärilaidoilla. Käyttämäni esimerkit ovat usein lähes suoria siteerauksia alan kirjallisuudesta (niin happo-emästasapainossa kuin raakaravinnossakin).
Upeaa. Hieno homma Jussi että olet kirjoittanut tämän tekstin. Olen kauhulla seurannut eturivistä raakaruokakultin ja muiden mm. shamanismia kannustavien luennoitsijoiden menestystä Suomessa.
Tiedän nimittäin henkilökohtaisesti, että tällä porukalla ei ole minkäänlaisia tutkintoja aiheeseen liittyen. Tietty tieteellinen kriittisyys puuttuu heidän kommenteistaan aivan täysin. Heillä on tapana poimia tutkimuksista ne, jotka vahvistavat omaa näkemystä ja unohtaa ne jotka ovat omaa mielipidettä vastaan. Lisäksi oma mielipide tuntuu vaihtuvan aina sen mukaan mitä guru David Wolfe on pilvipäissään sattunut keksimään. Ensin se kova juttu oli raakaruoka, sitten se oli parantavat sienet, nyt yrttilääkkeet. Huoh.
En väitä että tiedemies on ainoa oikea ihminen kommentoimaan ravintoa ja terveyttä. Sen sijaan väitän että tieteessä koulutettu ihminen ymmärtää omien kommenttiensa vakavuuden ja vaikutukset. Lisäksi tieteessä koulutettu koettaa edustaa molempia kantoja tasapuolisesti. Asiaan kuuluu oman työn kritisointi.
Mainio kirjoitus, olen täsmälleen samaa mieltä Suomen superfood-skenestä. Muutos roskaruoasta raakaravintoon yms. on varmasti positiivinen, mutta tämän ilmiön ympärille liittyy niin paljon pseudotiedettä, että optimaalisesta ruokavaliosta tuskin on kyse.
Blogrollisi perusteella taidan tsekata muutkin kirjoituksesi.
aatami,
Kiitoksia kommentistasi. Raakaravintokulttuurissa on hyvät puolensa, mutta kuten asian itsekin ilmaisit, itsekritiikki puuttuu. Asiat ilmaistaan tyypillisesti mustavalkoisessa valossa ja turhan pelkistetysti. Tällaiset yliampuvat terveysvillitykset tuntuvat usein purevan tiettyyn ihmisryhmään.
ihminen+,
Tattis kommentistasi ja tervetuloa lukemaan!
Kirjoitat milenkiintoista asiaa
Mitä mieltä olet Herbalife-yrityksestä ja tuotteista eli tunnetko yhtään asiaa?
Juha Eriksson,
Kiitos kommentista. En ole tutustunut Herbalifen tuotteisiin sen kummemmin kuin itse yritykseenkään. Konsepti on tiedossa, mutta siihen se aikalailla jääkin.
Minusta joka tapauksessa hyvä vastaus, koska yleensä ravitsemuksen asiantuntijoilla on jo mielipide olemassa, vaikka ei tuntisi ollenkaan koko tuotetta! Hyvä Jussi!
Mielestäni Elsa Ervamaan Elävä Ravinto kuin myös Wigmoren kirjat sisältävät myös New Agelaista uskontoa. Idän uskonnot sekoittuvat hyvin usein elävä ravinto teemoihin. Täytyy muistaa että raaka-ravinto kokeiluja on tehnyt mm. Tohtori Kuratsue (mainittu mm. Henning Karströmin kirjassa Oikea ravinto – terveytemme perusta) paljon ennen Wigmorea, jolta Ervamaa omaksui.
Asiallinen blogi kiitos siitä
Pakko sanoa tuoreeltaan että olen tosi ilahtunut, kun aihe tuli äsken puheeksi ja kirjoitat aiheista toisissaan. Kyllä ravinnolla on merkitystä ihmiselle, joillekin pieni määrä epäsopivaa on hengenvaarallista ja joskus huonollakin raadolla selviää sairastumatta. Ehkä tärkeintä on hyvä oppia kuuntelemaan kroppansa kieltä.
Mahtavaa että nykypäivänä tavan kaupastakin saa luomua. Jotain silti pitäs tehdä että ekologisemman ruoan ostaminen olis köyhimmillekin mahdollista. Tässä vaiheessa eko-, luomu- ja reilunkaupan tuotteiden hintatuilla voitaisiin sopivasti vähentää maapalloa kuormittavampaa tehotuotantoa ja ohjata kuluttajia laadukkaimpiin valintoihin. Miksei ruuan verotus voisi mennä niin, että enempi kuormittavat maksaa myös enempi?
Hanne,
Kiitos kommentista ja ajatuksistasi! Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä! Ruoan koko elinkaaren ympäristökuormaa taitaa ikävä kyllä olla hiukan hankala mitata, eikä lähiruoka aina tarkoita samaa kuin ekologinen. Joudumme siis luultavasti vielä odottelemaan, ennen kuin verotusta voidaan kunnolla säätää.
Hei Jussi,
Juttusi oli kaiken kaikkiaan tosi hyvä ja tervehenkinen katsaus hyvinvointikulttuuriin.
Itseäni häiritsi kuitenkin yksi sinun ajatuksistasi:
“Raakaravintopiireissä kritisoidaan jatkuvasti länsimaista lääketiedettä tämän allopaattisen luonteen vuoksi tarkoittaen, että lääkinnällinen hoito on kohdistettu oireeseen varsinaisen oiretta aiheuttavan syyn sijaan. Tämä kritiikki on erittäin aiheellista. Yleensä nämä kritiikin esittäjät päätyvät kuitenkin noudattamaan omissa hyvinvointiin liittyvissä strategioissaan täysin samoja allopaattisia periaatteita. Esimerkiksi moni superruokaguru lietsoo pelkoa erilaisia elektronisten laitteiden aiheuttamia sähkökenttiä kohtaan, joilla uskotaan olevan terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tähän ongelmaan tarjotaan ratkaisuksi näiltä sähkökentiltä suojaavia laitteita ja varusteita. Jos ongelman ydin ovat elektroniset laitteet, oletettavasti ilmeisin markkinoidaan millon minkäkin sortin suojavarusteita näitä sähkökenttiä vastaan. Tämä ratkaisu toimii täysin samoin periaattein kuin länsimainen lääketiede – uuden teknologian funktio kohdistuu oireen vaimentamiseen, ei varsinaisen syyn eliminointiin.”
Sähkömagneettisen säteilyn kohdalla tämä argumentti ei toimi. Harvalla on sitä vaihtoehtoa, että hankkiutuisi kokonaan eroon tietokoneista ja kännyköistä ja muuttaisi langattomien verkkojen ulottumattomiin. Länsimaisen lääketieteen allopatia on myös luonteeltaan hyvin erilaista kuin “allopatia”, jota näet tässä kentiltä suojautumisessa. Länsimaisen lääketieteen allopatiassa hoidetaan oiretta suoraan kehoon kohdistuvalla interventiolla, joka on usein haitallinen elimistölle. Tässä suojaudutaan mahdollisilta oireilta (eikä sekoiteta elimistöä kemikaaleilla), ja ymmärtääkseni suurin menetys minkä yksilö voi kokea on taloudellinen. Ei siis suoranainen uhka terveydelle.
En tiedä suojausteknologioiden toimivuudesta enkä myöskään ota kantaa sähkömagneettisten kenttien haitallisuuteen. Ilmeisesti jotkin ihmiset ovat niille herkistyneet tavalla tai toisella. Superruokakulttuurin kritiikkinä en pidä tätä näkökohtaa kovin tärkeänä. Sieltä löytyy epäilemättä paljon sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia, kuten inhimillisestä toiminnasta yleensäkin
.
Muilta osin, kiitos hyvästä kirjoituksesta!