Kuva: FotosByAlex
Soija näyttäisi olevan monelle terveystietoiselle punainen vaate. Sitä pidetään teollisena eli “epäluonnollisena”, epäterveellisenä ja hormonitoiminnalle haitallisena. Mutta onko näiden kirjavien haittavaikutusten tueksi vakuuttavaa näyttöä? Tässä kirjoituksessa tarkastelemme nimenomaan soijan käytön vaikutuksia aikuisen hormonitoimintaan.
Helsingin Sanomissa julkaistujen pakinoiden perusteella näyttää siltä, että muusikko A.W. Yrjänä on löytänyt kutsumuksensa “ruokapelottelijoiden” keskuudesta. Tuoreessa “Kaikkivoipa soija” -kirjoituksessaan Yrjänä kertoo mm. soijan sisältämistä antiravinteista, kasviestrogeeneista ja yleisesti soijan viljelyn epäekologisuudesta. Tarkastellaanpa seuraavaksi, onko soija todella niin haitallista ravintoa kuin Yrjänä ja monet muut bloggaajat antavat ymmärtää.
Yrjänän mukaan ”vielä 1930-luvulla soija ei kuulunut länsimaiseen ravintoaineluetteloon”. Muusikon mielestä 1930-luvun tietämyksen tulisi ilmeisesti ohjailla tämän päivän ravitsemusoppia. Ennen oli paremmin ja niin edelleen. Mielestäni on aiheellisempaa kuitenkin tarkastella, mitä nykypäivän ravitsemustieteellä on tarjottavanaan.
Soijan terveysvaikutuksista on kirjoitettu runsaasti. Tässä tekstissä käsittelen kuitenkin sitä, mihin soijapelottelu tyypillisesti perustuu eli sen hormonitoimintaan liittyviin vaikutuksiin. Kysymys kuuluu: onko soija miesten hormonitoiminnalle, lihaskasvulle ja hedelmällisyydelle haitallista?
Artikkeli sisältää käsitteitä, joiden toistuva selittäminen veisi runsaasti palstatilaa. Palaa siis tähän kohtaan, mikäli jokin osa tekstistä menee yli hilseen.
- Testosteroni on sukuhormoni, jota erittyy sekä miehillä että naisilla. Naisilla testosteronia on vain noin kymmenesosa miesten pitoisuuksista. Testosteroni vaikuttaa sukupuoliominaisuuksien kehitykseen sekä mm. lihaskasvuun. Kokonaistestosteronin ohessa on tärkeää tarkastella myös vapaan, biologisesti aktiivisen testosteronin määrää.
- Estrogeeni eli naishormoni tarkoittaa itseasiassa useita hormoneita. Elimistön omia estrogeeneja ovat estradioli, estroni ja estrioli. Näillä hormoneilla on oma roolinsa sekä miehen että naisen kehossa ja kehityksessä.
- SHGB eli sukuhormoneja sitova globuliini on tärkein testosteronin ja estradiolin kuljetusproteiini. SHGB sitoo itseensä testosteronia ja täten vaikuttaa biologisesti aktiivisen testosteronin määrään.
- DHEA on sekä naisten että miesten elimistössä erittyvä hormoni, joka säätelee mm. testosteronin ja estrogeenin tuotantoa.
Soijan ravintosisältö
Soijapavut sisältävät sataa grammaa kohden noin 36 g proteiinia, 20 g rasvaa ja 30 g hiilihydraatteja. Valkuaisaineiden imeytymistä voidaan mitata PDCAAS-asteikolla (“Protein Digestibility Corrected Amino Acid Score”). Tällä asteikolla tarkasteltuna soijaproteiinin laatu on yhdenmukainen esimerkiksi heraproteiinin ja munavalkuaisen kanssa.
Aminohapoista soija sisältää vähäisesti metioniinia ja kysteiiniä, mutta runsaasti haaraketjuisia aminohappoja (BCAA), arginiinia ja lysiiniä. Soijan aminohappoprofiilin katsotaan olevan täydellinen, tarkoittaen sitä, että se sisältää kaikki kehon ravinnosta tarvitsemat aminohapot.
Soijapapu sisältää omega-3- ja omega-6-rasvoja suhteessa 1:7. Tyydyttynyttä rasvaa siinä on vain vähän; noin kolme grammaa sataa grammaa kohden. Soijan ravintoarvot riippuvat kuitenkin pitkälti siitä, mikä soijatuote on kyseessä.
Soija vaikutukset lihaskasvuun ja hormonitoimintaan
Sekä urheilu- että terveyspiireissä ollaan huolestuneita soijan nauttimisen vaikutuksista hormonitoimintaan ja sitä myötä myös suorituskykyyn ja lihaskasvuun. Tarkastellaanpa aiheeseen liittyvää tutkimusta.
Brown ym. (2004) vertailivat soija- ja heraproteiinin vaikutuksia lihaskasvuun yhdeksän viikkoa kestäneessä tutkimuksessaan. Treeniohjelman ohella koehenkilöt nauttivat päivittäin 33 g proteiinia joko heran tai soijan muodossa. Tutkimuksessa ei mitattu hormonipitoisuuksia, mutta lihas näytti kasvan yhtä hyvin proteiininlähteestä riippumatta.
Eräässä kahdeksan viikkoa kestäneessä kokeessa romanialaisille olympiaurheilijoille syötettiin 1,5 g soijaproteiini-isolaattia jokaista kehon painokiloa kohden (Drăgan ym. 1992). 70-kiloiselle henkilölle tämä tarkoittaisi 105 g annosta soijaproteiinia päivittäin. Kontrolliryhmässä treenattiin entiseen malliin, ilman proteiinilisää. Soijaproteiinia käyttäneessä ryhmässä kehonpaino nousi noin kolme kiloa. Tutkimuksen laatu oli kuitenkin heikko, joten se jäänee omaan arvoonsa.
Journal of the International Society of Sports Nutrition -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ylipainoiset mieshenkilöt pumppasivat rautaa 12 viikon ajan (Denysschen ym. 2009). Koehenkilöt nauttivat päivittäin joko 25 g heraproteiinia, soijaproteiinia tai hiilihydraattivalmistetta (plaseboryhmä). Jokaisessa ryhmässä poltettiin rasvaa ja kohennettiin lihaskuntoa yhtä paljon. Proteiinivalmisteesta ei ollut itsenäistä hyötyä, eikä sen kummemmin haittaakaan.
Mutta miten on hormonipitoisuuksien laita? Vuonna 2007 julkaistussa jenkkitutkimuksessa seurattiin eri proteiinivalmisteiden vaikutuksia hormonitoimintaan ja kehonkoostumukseen (Kalman ym. 2007). Koehenkilöt kävivät läpi 12 viikkoa kestäneen saliohjelman ja nauttivat päivittän 50 g proteiinivalmistetta. Ryhmä jaettiin proteiinivalmisteiden mukaan neljään osaa; tarkastelussa oli soijaproteiinikonsentraatti, -isolaatti, heraproteiinikonsentraatti sekä heran ja soijan yhdistelmäproteiini.
Tutkimusjakson päätteeksi jokaisessa ryhmässä lihasmassa oli kasvanut yhtäläisesti. Rasvaprosentin, testosteronin, estradiolin ja sukuhormoneja sitovan glubuliinin (SHGB) suhteen ei havaittu eroja, tai ne eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.
Edellä mainittu tutkimus ei ole ainoa laatuaa. Hamilton-Reeves ja kolleegat (2010) käsittelivät soijaa koskevaa näyttöä vuonna 2010 julkaistussa koontianalyysissään. Soijatuotteiden nauttimisen ei katsottu vaikuttavan negatiivisesti miesten hormonitoimintaan.
Mutta eivätkö soijan fytoestrogeenit tutkitusti häiritse miesten hormonitoimintaa? Mistä on oikein kyse?
Mutta entä fytoestrogeenit?
Soija sisältää isoflavoneiksi kutsuttuja yhdisteitä, jotka kiinnittyvät kehossa estrogeenireseptoreihin. Rakenteensa puolesta isoflavonit muistuttavat estradiolia, kehon omaa estrogeeniä, minkä vuoksi niitä kutsutaankin usein fyto- tai kasviestrogeeniksi. Nimitys on kuitenkin osittain harhaanjohtava ja oikeaoppisemmin isoflavoneita tulisikin kutsua nimellä selektiivinen estrogeenireseptorin muuntelija (SERM).
“Vauva, jolle syötetään soijapohjaista korviketta, saa ravinnostaan joka päivä viittä e-pilleriä vastaavan määrän estrogeenia”, Yrjänä toteaa kirjoituksessaan. “Hedelmättömyys on seurauksista pienimpiä.”
Tällaista suoraa rinnastusta ei kuitenkaan voida tehdä, sillä ”kasviestrogeenit” ja estrogeenit ovat eri asia. Yksinkertaisesti ilmaistuna isoflavonit (SERM) kommunikoivat kudosten estrogeenireseptorien kanssa eri tavoin kuin varsinaiset estrogeenit (Setchell 1998; 2001). Soijan nauttimiseen liittyvien terveyshyötyjen katsotaankin johtuvan nimenomaan sen sisältämistä isoflavoneista (Humfrey 1998). Mainittakoon kuitenkin, että jotkut soijaproteiini-isolaatit ja teksturoidut soijatuotteet käsitellään alkoholilla, mikä vähentää kasviestrogeenien määrä merkittävästi.
Yhdysvaltain maatalousministeriö USDA:n tietojen mukaan äidinmaidonkorvikkeet sisältävät 2–26 mg isoflavoneita sataa grammaa kohden – tältä osin tuotteissa on siis reilusti variaatiota. Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun yli 900 koehenkilöä kattavan tutkimuksen perustella soijapohjainen äidinmaidonkorvike ei näyttäisi vaikuttavan negatiivisesti lapsen kehitykseen (mittareina mm. paino, pituus, painoindeksi, puberteetti, hedelmällisyys, syöpä) verrattuna maitopohjaiseen korvikkeeseen (Strom ym. 2001). Aihe ei ole kuitenkaan minulle tuttu, joten en osaa kommentoida sitä enempää.
Eläinkokeissa kasviestrogeenien on todettu alentavan testosteronipitoisuuksia ja lisäävän SHGB:n määrää elimistössä. Hiirikokeissa käytetyt annostukset ovat usein kuitenkin kymmenkertaisia verrattuna siihen, mitä ihmiset saavat tavallisesti ruokavaliostaan. Oleellisempaa onkin tarkastella ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, joissa käytetyt annokset on realistisemmissa raameissa.
Brittitutkijat syöttivät miehille 40 mg isoflavoneita päivittäin kahden kuukauden ajan, ilman että testosteronissa, SHGB-pitoisuuksissa tai siemennesteen laadussa nähtiin muutoksia (Mitchell ym. 2001).
Vuonna 2001 julkaistussa japanilaistutkmuksessa koehenkilöt nauttivat päivittäin 48 mg isoflavoneita (soijamaito) kahden kuukauden ajan (Nagata yn. 2001). Kehon estronipitoisuus näytti laskevan isoflavonien nauttimisen seurauksena, mutta muissa hormonipitoisuuksissa (testosteroni, SHGB, estradioli) ei havaittu muutoksia.
Australialaistutkijat syöttivät terveille aikuisille miehille liha- ja tofudieettiä, seuraten muutoksia hormonipitoisuuksissa (Habito ym. 2000). Molempien jaksojen mitta oli neljä viikkoa, joiden välissä pidettiin kahden viikon tauko (“wash-out”). Dieetin aikana nautittiin päivittäin joko 150 g vähärasvaista lihaa tai 290 g tofua (eli noin 70 mg isoflavoneita). SHGB-pitoisuus oli tofujaksolla noin 10 % korkeammalla kuin lihajaksolla, minka katsottiin alentavan hiukan vapaan, biologisesti aktiivisen testosteronin määrää.
Tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Kumar ym. (2007) syöttivät eturauhassyöpäpotilaille päivittäin 80 mg isoflavoneita 12 viikon ajan. Tutkimuksen pääteeksi SHGB, testosteroni tai estradioli ei poikennut verrokkiryhmästä.
Eräässä jenkkitutkimuksessa miesten DHEA-pitoisuus aleni noin 32 %:lla isoflavonilisän nauttimisen seurauksena (Fischer ym. 2004). Tämä vaati kuitenkin sen, että kasviestrogeeneja nautittiin parhaimmillaan 900 mg vuorokaudessa!
Kannattaako soijasta huolehtia?
Aika laittaa matikkahattu päähän ja pureskella numeroita. Alla näet taulukon, johon olen listannut tyypillisten soijatuotteiden sisältämien isoflavonien määriä. Tiedot ovat peräisin USDA:n tietokannasta, joten en voi mennä takuuseen siitä, että määrät ovat suoraan verrattavissa Suomesta saataviin elintarvikkeisiin – lukemat antavat kuitenkin jotain osviittaa pitoisuuksista.
USDA-Iowa State University Database on the Isoflavone Content of Foods – 1999
Journal of Nutrition -lehdessä julkaistun kirjallisuuskatsauksen mukaan 40–70 mg päiväannokset isoflavoneita katsottiin harmittomiksi (Kurzer 2002). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voit nauttia esim. 200 g tofua tai 35 g soijaproteiini-isolaattia päivittäin ilman, että hormonitoiminnassa tapahtuu notkahdusta suuntaan tai toiseen.
Pelon lietsojat yhdistävät soijan nauttimisen usein hedelmättömyyteen. Aasiassa syödään kuitenkin runsaasti soijaa. Japanilaisten on arvioitu saavan ruokavaliostaan noin 50–60 mg isoflavoneita päivää kohden (Messina 1995). Yksilölliset ja alueelliset erot ovat kuitenkin huomattavia. En ole kuitenkaan tietoinen, että hedelmättömyys olisi aasialaisten ongelma.
Yhdysvaltain sydänliitto American Heart Association (AHA) kommentoi soijaproteiinia ja isoflavoneita seuraavasti:
Use soy protein to replace animal protein products high in saturated fatty acids. Recent studies cannot confirm direct benefit of consuming soy on plasma cholesterol levels; however, there may be an indirect benefit if soy replaces foods high in saturated fats. Consume (isoflavones) as part of an overall healthy diet that emphasizes fruits, vegetables, nuts and whole-grain foods. Suppplementation not recommended.
AHA:n suositus on ympäripyöreä, mutta tukevalla pohjalla. Tyypillisellä väestön soijan kulutuksella ei näyttäisi olevan haittavaikutuksia hormonitoimintaan tai hedelmällisyyteen (Munro ym. 2003).
Lopuksi
Liiallinen kasviestrogeenien saanti vaatii päivittäistä soijan suurkulutusta. Aihe ei yksinkertaisesti ole huolen arvoinen. Silloin tällöin tai vähäisesti päivittäin nautittuna soijatuotteet eivät vaikuta haitalisesti hormonitoimintaan, hedelmällisyyteen tai terveyteen. Suorituskykyä ja lihasmassaa ajatellen on taas se ja sama, mistä aminohapot saadaan – siinä mielessä soija on yksi vaihtoehto.
Terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon voi kuulua myös soijatuotteita. Näyttö ei tue käsitystä, että soijan käyttö aiheuttaisi aikuiselle hormonaalisia ongelmia.
Artikkelia on päivitetty 2.6.2013.
Kiitos kirjoituksesta!
A.W. Yrjänän tietämys ravitsemuksesta on nyt jo ainakin pariin kertaan todettu olemattomaksi. Ihmettelen, miksi hänen annetaan moisia kirjoitella. Kyseessä on sentään Hesari.
Mainiota tiivistystä taas Jussi!
Tuli mieleen, että parhaimmillaan saman kasvin isoflavonoideja markkinoidaan jopa aromataasi-inhibiittoreina (mm. genisteiini). Eli koko homman voi halutessaan kääntää vaikka testo-keskusteluksi ;)
Kaikilla kasveilla on monta puolta.
Henkilökohtaisesti nään soijan kohdalla ehdottomasti isoimpana haasteena koko GMO-kikkailun, jonka johdosta kasvin genetiikka alkaa olla sillä pohjalla, että ainakaan allekirjoittaneen suunnalta ei kasville kauheaa vetoa tule.
Mitä parhainta Wappua! :)
Kiitos perusteellisesta kirjoituksesta. Minulla ei kahdentuhannen merkin laatikossa kirjoittavana kolumnistina ole mahdollisuutta liittää mukaan lähdeluetteloita.
Olen täysin tietoinen siitä, että soijaa kasvatetaan pääosin rehuksi, sen lisäksi myö biodieselin raaka-aineeksi. Olen myös kirjoittanut aiheesta kolumneissani.
En ole löytänyt kutsumusta ruoka-ainepelottelijana. Kutsumukseni löysin nuorena, kun aloin kuunnella punkkia. Se tarkoitti ja tarkoittaa usein virallisen käsityksen kyseenalaistamista. Esittämäni kannat tulevat virallisen ravitsemustieteen reuna-alueelta ja päälähteeni on ollut Richard Manningin perusteellisesti lähdeviitteillä varustettu teos Against the Grain. Lisäksi olen käyttänyt kiistellyn ja kiitetyn ekofeministin Lierre Keithin kirjaa Vegetarian Myth, joka mm. purkaa suuryritysten propagandaa, sekä Michael Pollanin The omnivore’s dilemma -teosta.
Kun puhutaan soijanviljelystä, puhutaan miljardibisneksestä. Miljardibisneksellä on varaa ja intressejä tilata tutkimuksia, jotka ovat niiden tuotteille myötämielisiä. Siksi haluan tietää, mitä vastarannankiisket sanovat.
En ole kohtuullista soijan syöntiä vastaan, eikä minulla ole kolumnistina muuta agendaa kuin uteliaisuus löytää näkökulmia. En ole ravisemusasiantuntija, enkä väitä olevani. Uskon, että lehden lukijat ymmärtävät kolumnistin esittävän omia näkemyksiään ja tuumailujaan.
Erinomainen kirjoitus. Itse olen aina etenkin urheilijoiden ja voimailijoiden keskuudessa esiintyvää soijapelottelua ihmetellyt – kai miehisyys on herkkä alue ja siihen liittyen syntyy helposti irrationaalisia pelkoja.
A.W. Yrjänälle sanoisin, että ymmärrän jonkin verran virallisten käsitysten kyseenalaistamista. Virallinen ja yleisesti hyväksyttyhän on usein keskinkertaista, ja virallisten näkemysten hyväksyminen voi olla osoitus siitä, että ei ole vaivautunut ajattelemaan omilla aivoillaan, vaan kulkee valtavirran mukana.
Toisinajattelu tai vaihtoehtoisuus vaatii nähdäkseni kuitenkin toimiakseen joko poikkeuksellisen laaja-alaista näkemystä tai sitten sitä, että vaivautuu tekemään kotitehtävänsä kunnolla. Hyvä esimerkki poikkeuksellisen laaja-alaista näkemystä edustavasta ihmisestä on Dalai Lama. Hänenkin laaja-alaisen näkemyksen taustalla on kuitenkin henkistä harjoittamista.
Hyvä esimerkki vaihtoehtoisuudesta, joka perustuu tiedolliseen vaihtoehtoisuuteen, on Noam Chomsky. Mutta hänkin on nähnyt vaivaa ottaakseen asioista selvää.
Jos vaihtoehtoisuus on pelkästään kapinallista ja puberteettista auktoriteettien ja vallitsevien näkemysten kyseenalaistamista, se ei ole parannus virallisiin käsityksiin vaan siinä mennään vain entistä enemmän metsään. Niin myös ravitsemuksen alueella.
Yrjänä kirjoitti pari vuotta sitten ylistävän kirjan Lierre Keithin vegeterian myth kirjasta, eli lienee sieltä ammentanut nuo juttunsa.
Kyseinen nainen ei kykene edes tekemään eroa kalorien ja grammojen välillä, siteraa kirjassaan Mikael Eadesin protein power sivustoa, wikipediaa jne.
http://www.theveganrd.com/2010/09/review-of-the-vegetarian-myth.html
Siis ylistävän arvostelun Lierre Keithin kirjasta.
Vielä muutama huomio,
testosteronista huolehtia mies voisi hyöty tästä tutkimuksesta. Vegaanimiehillä huomattavasti korkeampi vapaan testosteronin määrä omnivoreihin verrattuna.
Hormones and diet: low insulin-like growth factor-I but normal bioavailable androgens in vegan men
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2374537/pdf/83-6691152a.pdf
Jännä, että maito ei lainkaan herätä samanlaisia huolia vulgaarissä populaaridebatissa.
Exposure to exogenous estrogen through intake of commercial milk produced from pregnant cows
“The present data on men and children indicate that estrogens in milk were absorbed, and gonadotropin secretion was suppressed, followed by a decrease in testosterone secretion. Sexual maturation of prepubertal children could be affected by the ordinary intake of cow milk”.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19496976
Consumption of animal products, their nutrient components and postmenopausal circulating steroid hormone concentrations.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19904296
Toisin kuin maidolla soijan kulutuksella ei ole mitään yhteyttä miesten biologiseen feminisaatioon,
Soybean isoflavone exposure does not have feminizing effects on men: a critical examination of the clinical evidence.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20378106
Soijalla myös tärkeitä anti-cancer ominaisuuksia.
Meta-analysis of soy food and risk of prostate cancer in men.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15945102
En mitenkään kykene ymmärtämään Yrjänän tavoitteita. Kun kerran tiedostetaan, että yli 90% (luku taitaa olla jotain 98%) maailmassa kasvatetusta soijasta menee tehdaseläinten ruokkimiseen, niin mikä olikaan sitten Yrjänän pointti? Kokeeko kolumnin kirjoittaja, että Suomessa kulutetaan liikaa soijatuotteita? Tulisiko hänen mielestään viranomaisten varoittaa kansalaisia soijan vaaroista?
Hei Jussi,
Mikä on saanut ajatuksesi kääntymään paleosta taas vegaaniksi? Pari vuotta sitten kirjoittelit enempi paleon puolesta ja nyt linja on ollut päinvastainen.
Asiallinen lähestymistapa herkästi tunteita herättävään aihealueeseen. Kiitos.
Ymmärrän hyvin, että et halua puuttua blogissasi ekologisiin ja eettisiin näkökulmiin, sillä niissä näkökulmien paljous on jopa vielä lamaannuttavampi ja keskustelua käydään jopa vielä enemmän tunteella kuin ravinnon ympärillä pyörivässä keskustelussa. Virhellinen data ja väärinymmärrykset ovat täten varsin ymmärrettäviä ja siksi toisin mielelläni esiin muutaman korjauksen siihen vähäänkin, johon kirjoituksessasi kosketit:
Tuot retorisesti esiin huomion siitä, että yli 90% soijatuotannosta päätyy eläinten rehuksi ja viittaat 400-sivuiseen paperiin. Koska tämä oli mielestäni mielenkiintoinen fakta, yritin löytää paperista tukea väitteellesi. Ainoa luku, jonka minä paperista löysin oli kuitenkin, että USA:n vuoden 2001 suojatuotannosta noin 40% päätyi eläinten ruokintaa (s.159). Paperin mukaan tämä luku on peräisin osoitteesta http://faostat.fao.org/. Yritin itse kyseisen sivun tietokannasta arvioida miten tuohon 40% lukuun oli päästy ja tein saman operaation uusimmilla (vuoden 2007) datoilla koko maailman kattavasti. Sain tulokseksi, että maailmanlaajuisesti hieman alle 75% soijatuotannosta käytetään eläinten rehuna.
Samaisen kappaaleen viestinäsi on, että lihan kuluttaminen lisäisi soijan tuotantoa huomattavasti enemmän kuin soijan kuluttaminen sellaisenaan. Tämä ei ole väitteenä perusteltu, sillä soija näyttelee vain pientä osaa lihatuotannon rehuna käytettävista kasveista. Viittaamasi paperi antaa viitteitä siitä, että osuus olisi 10 ja 20 prosentin välimaastossa riippuen vahvasti tuottajamaasta. Koska arviot siitä kuinka moninkertaisesti lihatuotannossa käytetään kasveja suhteessa lopputuotteeseen vaihtelevat suuresti, on todella rohkea oletus väittää soijan tuotannon lisääntyvän huomattavasti enemmän lihatuotteita suosimalla.
Eettisten asioiden ulkopuolella olin muuten myös huomioivani, että olit ilmeisesti ottanut soijapavun prosentuaalisen hiilihydraattipitoisuuden jostain amerikkalaisesta lähteestä kun ainakin Finelin viitearvoihin verrattuna listaamasi prosentti näytti enemmänkin imeytyvien hiilihydraattien ja kuitujen yhdistelmältä kuin perinteisesti suomalaisessa kirjallisuudessa käytetyltä pelkkien imeytyvien hiilihydraattien määrältä. En ole ihan hirveän tarkasti seurannut blogiasi, joten tämä saattaa olla ihan tarkoituksella tehty valinta, mutta se sekoitti ainakin minua itseäni suomalaisena lukijana.
“Kun puhutaan soijanviljelystä, puhutaan miljardibisneksestä. Miljardibisneksellä on varaa ja intressejä tilata tutkimuksia, jotka ovat niiden tuotteille myötämielisiä. Siksi haluan tietää, mitä vastarannankiisket sanovat.”
Niin, “lihabisneshän” ei tätä suinkaan ole ;).
Soijaviljely saastuttaa luontoa ja tappaa viljelijöitä.
http://static.sr.se/laddahem/podradio/SR_p1_matenspris_100301103906.mp3
A.W. Yrjänä, annat kolumnissasi ymmärtää, että soijan viljelyalan kasvu ja siitä johtuvat ongelmat liittyvät nimenomaan ihmisravinnoksi tuotettavan soijan viljelyyn. Eikö sinua häiritse, että tämä on 1) täysin harhaanjohtavaa 2) vahvistaa käsityksiä, joiden mukaan lihansyönti on yhtä ekologista tai ekologisempaa kuin esim. soijan syönti, ja siten pahentaa ongelmaa?
“Kun puhutaan soijanviljelystä, puhutaan miljardibisneksestä. Miljardibisneksellä on varaa ja intressejä tilata tutkimuksia, jotka ovat niiden tuotteille myötämielisiä. Siksi haluan tietää, mitä vastarannankiisket sanovat.”
Tarkasteltaessa tieteellistä evidenssiä etusijalla on itse tutkimus. Rahoittajien rooli ja tutkijoiden kytkökset ovat täysin toissijaisia tässä suhteessa, tarkastelun keskiöön ne nousevat vain jos tutkimusta tarkasteltaessa on syytä epäillä esim. tieteellistä vilppiä.
“En ole kohtuullista soijan syöntiä vastaan, eikä minulla ole kolumnistina muuta agendaa kuin uteliaisuus löytää näkökulmia. En ole ravisemusasiantuntija, enkä väitä olevani. Uskon, että lehden lukijat ymmärtävät kolumnistin esittävän omia näkemyksiään ja tuumailujaan.”
Jostain syystä tämä uteliaisuutesi on “löytänyt” aiemmin näkökulmina mm. kolesterolidenialismin ja statiinifobian – sekä nyt tämän soija-alarmismin. Siis puhdasta pseudotieteellistä änkyröintiä.
Ei siis liene kohtuutonta pyytää hiukkasen analyyttisyyttä ja tolkkua näihin tuumailuihisi.
Kiitos kaikille kommenteista!
A.W. Yrjänä,
Hienoa, että osallistut keskusteluun – kiitos siitä. Omnivore’s Dilemma ja The Vegetarian Myth ovat tuttuja teoksia, Manningin kirjaa en ole lukenut. Pollanin ja Keithin teokset sisältävät mielenkiintoisia ajatuksia – ravitsemustieteellisestä perspektiivistä tarkasteltuna ne eivät ole kuitenkaan vakuuttavia.
Kaikki tutkimus on jonkin tahon rahoittamaa. Näytön painoarvoa ei voida vähätellä pelkkiin omiin epäluuloihin vetoamalla. Mie ehtikin jo kommentoida aihetta.
Pelonlietsonta ei ole hyvä tapa edistää terveystietoa.Virallisten käsitysten kyseenalaistaminen on toki aiheellista. Tämä vaatii kuitenkin sen, että läksyt ovat huolella luettu. Kyseenalaistaminen pelkästä kyseenalaistuksen ilosta ei palvele mitään tarkoitusta. Tässä tapauksessa lukijalle ei tarjota riittävää tietoa valistuneiden ratkaisujen tekemiseen.
Richard,
Kiitos linkeistä. Ymmärtääkseni kasvisruokavalion yhteys testosteronipitoisuuksiin ei ole yksiselitteinen. Aiheeseen vaikuttaa lukuisat eri muuttujat, minkä tiedät varmasti itsekin.
eetu,
En ole vegaani, eivätkä terveyskäsitykseni edusta veganismia. Paleossa, kuten monessa muussakin terveysideologiassa, on hyviä ja huonoja puolia – olen ottanut esille molempia. Käsityksiäni ohjaa oppi, ja olen aina valmis muuttamaan mieltäni, kun käsitykseni osoitetaan virheellisiksi. Yritän säilyttää avoimuuteni ja käsitellä aiheita objektiivisesti.
Antti Vähäkohtamäki,
Kiitos perusteellisesta kommentista ja huomioista. Näyttäisi siltä, että lukemisen ymmärryksessäni on tapahtunut oikosulku. :-) Kts. viite #18, sivu 43. Tämän mukaan 73 – 74 % sadosta päätyy “soy meal” -tuotantoon (v. 1997), josta 97 % käytetään tuotantoeläinten ruokintaan. Olet oikeassa, sivulla 159 vuoden 2006 lukemat ovat erit.
Tiedän ko. aiheesta valitettavan vähän. Tarkastan asian vielä huomenna ajan kanssa ja korjaan mahdolliset asiavirheet artikkeliin tai poistan huomion kokonaan. Pahoittelen virhettä. Wikipediassa mainitaan muuten seuraavasti:
Viittaus tähän artikkeliin (lukemat näyttävät olevan kuitenkin 80-luvulta).
“Kiitos linkeistä. Ymmärtääkseni kasvisruokavalion yhteys testosteronipitoisuuksiin ei ole yksiselitteinen. Aiheeseen vaikuttaa lukuisat eri muuttujat, minkä tiedät varmasti itsekin”.
En tiedä itse kun en tunne hormooni asiaa lainkaan. Huomasin vaan tutkimuksen ja katsoin, monet tekijät kuten esim. ikä oli kontrolloitu. Pointti oli vain, että tutkitut vegaanit varmasti söivät paljon enemmän soijaa kuin sekäsyöjät, ja hormoonitoiminnassa ei ainakaan negatiivisia vaikutuksia suhteessa sekasyöjiin.
Anyways,
täytyy sanoa, että diggaan tyylistäsi entistä enemmän. Uskoakseni liiketoimintasi kokisi ainakin liikevaihdon osalta tuplaantumisen, jos saarnaisit asiakkaillesi, kuinka kansainvälinen hiilihydraattiteollisuus on huijannut heitä ja aiheuttanut heidän lihavuutensa, ja kuinka he laihtuvat ja tulevat terveeksi syömällä entistä enemmän tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, josta heillä on ollut pulaa ruokavaliossa, puhuisit siitä, kuinka kaloriteoria on täysin virheellinen, sillä vain hiilarien aikaansaama insuliinipiikki lihottaa, löisit vielä käteen Heikkilän ja Keithin kirjat ja toteasit että aerobinen liikunta tekee läskiksi.
Kiitos siis vilpittömyydestäsi.
Jokaisen juurta jaksaen laaditun kirjoituksen takana – aiheesta kuin aiheesta – on takana mielipide, agenda, näkemys jota pyritään (selkein argumentein tai ei) vahvistaa ja tuoda ilmi/esille. Kirjoitukset ei siis valitettavasti täytä paremman termin puutteessa tarpeeksi objektiivisen tieteellisen arvoinnin kriteereitä puhuttavasta aiheesta. Mikä on toki ymmärrettävää, kun robottien sijaan olemme ihmisiä, joilla _on _eri suuntiin muodostuneita arvomaailmoja.
Tämän yksinkertaisen premissin ymmärrettyä, on hyvin vaikea olla näkemättä läpi, milloin mikäkin kirjoitus haluaa huomioida tiettyjä lähteitä, ja tulkita eri painolla tiettyä saatua tietoa, kun taas painaa villaisella ja tulkita niin ja näin toista.
Oma käsitykseni kasvissyöjänä on sen puolella, että täysin Soijan puolesta ravintoaineena en lähtisi liput heiluen julistamaan. Silmät ja korvat auki, sillä jokainen kuitenkin on vastuussa oman kehonsa hyvinvoinnista pitkällä tähtäimellä, ja samalla ymmärrys raaka-aineiden käytön vaikutuksiin ympäristöä ajatellen. Paremman puutteessa menettelev’ proteiininlähde, mutta kokisin tietyn asteisen kyseenalaistamisen kuuntelemisen arvoiseksi. Ei muuta.
- Jusza
Ympäristö- ja testonäkökulman lisäksi soijaa voi tarkastella myös antinutrienttien ja länsimaisen jalostustavan näkökulmasta. Siitä näkökulmasta soijan voisi luokitella samaan kastiin vaikkapa sokerijukurttien kanssa… (ei siis ravitsemustieteellisesti vaan ikään kuin paradigmana).
Soijaa on hypetetty niin maailman nälänhädän ratkaisijana ja superterveystuotteena kuin kaikkien terveysongelmien pahana äitipuolena. Jokainen tervejärkinen tajunnee, ettei se ole kumpaakaan. Länsimainen pitkälle jalostettu soija ei ole mikään terveystuote (jollei terveysvaikutukseksi katso jotain sellaista että roskaruuan sijaan syö soijapihvejä). Soijan tehoviljelyn syitä ovat paitsi eläinrehuteollisuuden tarpeet myös se että siitä saadaan halpaa bulkkia eineksiin. Sen sijaan soijan syömisellä perinteiseen aasialaistapaan valmistettuna on uskoakseni hyviä terveysvaikutuksia. Tässä tullaan jakoon oikea ruoka vs. jalostetut ruoakkeet (mihin AW:kin viittasi)…
Ja kun täällä lukuvinkkejä jaetaan, kannattaa lisätä listalle Kaayla T. Danielin The Whole Soy Story. Ei siihen uskoa tartte, mutta jos tykkää ravistella luteita aivoissaan, se on ihan kivaa luettavaa. Minusta on ollut mielenkiintoista seurata, ettei Danielia ole (tietääkseni) vieläkään haastettu oikeuteen väitteistään. Olisi luullut soijateollisuuden reagoivan ärhäkästi. http://blog.wholesoystory.com/
terv. soijaneutraali soija-allergikko Varpu
Kävin paperin soijamaininnat vielä päpi. En saanut selkeää kuvaa siitä, mitkä nuo todelliset lukemat lopulta ovat, joten poistin maininnan artikkelista. Parempi näin.
Richard,
Olen otettu. Liiketoiminnan puolesta olet varmasti oikeassa, hah.
Hormoneihin ja ruokavalioon liittyen… Kirjoitin Fightsport-lehteen kolmiosaisen jutun aiheesta viime vuonna, jonka tiimoin kävin läpi noin 50 tutkimusta/katsausta. Tässä muutama enemmän tai vähemmän kasvisruokavaliota koskettava poiminta.
Raben et al. Serum sex hormones and endurance performance after a lacto-ovo vegetarian and a mixed diet. Med Sci Sports Exerc. 1992 Nov;24(11):1290-7.
Bélanger et al. Influence of diet on plasma steroids and sex hormone-binding globulin levels in adult men. J Steroid Biochem. 1989 Jun;32(6):829-33.
Howie & Shultz. Dietary and hormonal interrelationships among vegetarian Seventh-Day Adventists and nonvegetarian men. Am J Clin Nutr. 1985 Jul;42(1):127-34.
Karellis et al. Comparison of sex hormonal and metabolic profiles between omnivores and vegetarians in pre- and post-menopausal women. Br J Nutr. 2010 Jul;104(2):222-6. Epub 2010 Mar 9.
Key et al. Testosterone, sex hormone-binding globulin, calculated free testosterone, and oestradiol in male vegans and omnivores. Br J Nutr. 1990 Jul;64(1):111-9.
Volek et al. Testosterone and cortisol in relationship to dietary nutrients and resistance exercise. J Appl Physiol. 1997 Jan;82(1):49-54.
En oikein ymmärrä mikä siinä Yrjänän pakinassa aiheutti herneen päätymisen nenäonteloon. Ymmärtääkseni tämän blogikirjoituksen tarkoitus oli ampua Yrjänän väitteitä alas. No minulle jäi ainakin epäselväksi, että:
- Eikö soijaa alettu fermentoida sen vuoksi, että se aiheutti ihmisille vatsavaivoja?
- Eikö fytaatit ole kasvien “itsepuolustuskemikaaleja”?
- Eikö trypsiini estä tehokkaasti ihmisellä kivennäis- ja hivenaineiden imeytymistä?
- Eikö soijan runsaastakaan saannista voi seurata kilpirauhasen vajaatoimintaa?
- Onko soija kuulunut 1930-luvulla länsimaiseen ravintoaineluetteloon?
- Eikö soijaa ole 1970 luvun alussa tutkittu mahdollisena luonnollisena korvikkeena ehkäisypillerille?
- Eikö vauva, jolle syötetään soijapohjaista korviketta, saa ravinnostaan joka päivä viittä e-pilleriä vastaavan määrän kasviestrogeenia?
- Eikö soijapohjainen vauvoille syötetty äidinmaidonkorvike voi aiheuttaa hedelmättömyyttä?
- Eikö soijan viljelyn tieltä raivata sademetsiä?
Yrjänän pakinaa oli minusta luettu kuin persujen blogikirjoituksia. Yhden sivun pituiseen maallikoille suunnattuun pakinaanko olisi pitänyt “estrogeenin” sijaan kirjoittaa “selektiivinen estrogeenireseptorin muuntelija”?! En minä ainakaan saanut Yrjänän pakinasta sellaista käsitystä, että Yrjänän mielestä silloin tällöin tai vähäisesti päivättäin nautittuna soijatuotteet uhkaisivat enemmistön terveyttä.
Käsittämättömiä on myös muutama kommentti. Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin, mutta sain sen käsityksen että monien mielestä virallisia enemmistön hyväksymiä käsityksiä ei saisi kyseenalaistaa, ellei aiheeseen perehdy kunnolla. Sen sijaan virallista ja/tai enemmistön käsitystä saa puolustaa, vaikka aiheeseen ei ole kunnolla perehtynyt. Joka tapauksessa minusta Yrjänä vaikuttaa perehtyneen tähän aiheeseen maallikoksi hyvinkin huolellisesti.
Minun respektiäni ei tällaisilla kirjoituksilla ansaita. Yrjänän väitteet olisi voinut ampua alas täsmällisesti, tai sitten olisi voinut kirjoittaa vähän rauhanomaisemman vastineen, jossa olisi pohdittu soijan terveysvaikutuksia Yrjänän pakinan innoittamana. Nyt tämä vastine oli kuin hyökkäys olkiukkoa vastaan.
Varpu,
Kiitti kommentista. The Whole Soy Story on tuttu kirja, mutta edelleen lukematta. Olen kylläkin joskus lukenut jonkin artikkelin kirjoittajalta, varmaan pitkälti samaa settiä.
Punkkari,
Kiitos palautteestasi. Artikkelin alussa mainitsen seuraavasti:
Ymmärrät varmasti, että kaikkien Yrjänän väitteiden käsitteleminen vie valtavasti palstatilaa ja aikaa. Valitsin tämän perspektiivin (hormonitoiminta), koska se näyttää olevan ravitsemuksen populaaripuolella ja blogimaailmassa yleisin huolenaihe.
Mitä tulee käsityksiin ja kyseenalaistamiseen: Auktoriteetin kantaan vetoaminen voidaan tehdä väärin ja vähemmän-väärin. Yrjänän lähteet ovat viihdekirjallisuutta, eivätkä täten edusta näyttöön perustuvaa, asiantuntijoiden konsensusta aiheesta.
Luulen ymmärtäväni yskän. Yrjänän väitteiden asiallinen käsitteleminen olisi vienyt paljon palstatilaa ja aikaasi. Mielestäni ei silti ole kovin asiallista lähteä kritisoimaan Yrjänää heppoisesti ja sitten vedota siihen, että kunnollinen käsittely olisi työlästä. Itse kuitenkin syytit Yrjänää asian liian ylimalkaisesta käsittelystä, vaikka Yrjänän pakinalla on rajallinen tila. Mielestäni kirjoituksesi tällä käsittelytasolla olisi ollut paljon parempi, ellei sitä olisi kohdistettu Yrjänään, koska nyt siinä ei käsitelty niitä asioita, mistä Yrjänä kirjoitti.
En löydä sitä kohtaa Yrjänän pakinassa, jossa hän vetoaa auktoriteetteihin. Itse sen sijaan vetoat kirjoituksessasi AHAa:n auktoriteettina ja kommentissasi viittaat vielä jopa asiantuntijoiden konsensukseen. Tiede ei ole demokratiaa, eikä AHA:n ympäripyöreä kommentti soijasta ole tieteellinen tukevalla pohjalla oleva todiste soijan harmittomuudesta.
Tiedän, että vallitsevan käsityksen kyseenalaistaminen otetaan vakavammin, mikäli oman kantansa perustelee huolellisesti. Mutta mielestäni on melko ylimielistä sanoa, että ei saisi kyseenalaistaa, ellei ole aiheeseen hyvin perehtynyt. Lapsenomainen kyseenalaistaminen on ollut avaintekijä monen mullistavan tieteellisen keksinnön takana. Itse asiassa koko ihmiskunta olisi varmaan kuollut jo kauan sitten sukupuuttoon ilman “kyseenalaistajia”. Toki on hyvä, että suurin osa menee valtavirran mukana, mutta ei silti kannata halveksua heitä, jotka kyseenalaistavat vallitsevan käsityksen.
Ihan yleisesti ottaen, minun mielestäni vallitsevaa käsitystä kohtaan epämääräisesti hyökkääviin kirjoituksiin ei kannata vastata kohdistamalla yhtään kritiikkiä henkilöön, vaan puolustautua kannattaa asiallisilla hyvin perustelluilla faktoilla. Ne jotka eivät asiapitoista vastinetta usko, eivät varmasti usko idolinsa mollaamistakaan. Henkilöön kohdistettu kritiikki sen sijaan saattaa syödä kirjoituksen uskottavuutta monen mielessä, vaikka kirjoituksessa muuten asiaa olisikin.
Punkkari,
Et ymmärtänyt yskää. Blogissa asioita joutuu käsittelemään yksi kerrallaan. Toki voisin kirjoittaa aiheesta vaikkapa kirjan, ja julkaista sen yhtenä nippuna – näin en selvästikään päättänyt menetellä.
Otin auktoriteetteihin vetoamisen esiin siksi, että siitä tuli puhetta kommenteissa. Yrjänä mainitsee kirjoituksensa lähteiksi kolme viihdekirjaa. Tällaisia teoksia ei ole voida pitää luotettavina lähteinä. Aiheesta on olemassa tutkimuksia ja kirjallisuuskatsauksia – joita tekstissänikin on käsitelty – sekä erilaisia näyttöön pohjautuvia asiantuntijalausuntoja (esim. AHA). Mielestäni nämä ovat luotettavia lähteitä, ja sitä myötä huomion arvoisia.
Otan palautteesi huomioon tulevissa kirjoituksissani. Bloggaaminen kehittyy vuorovaikutuksen kautta.
“En oikein ymmärrä mikä siinä Yrjänän pakinassa aiheutti herneen päätymisen nenäonteloon.”
Tuskin kukaan siitä nyt veti sen kummempaa hernettä nenuun. Mutta selvästi heikkotasoinen kirjoitushan se oli, tämän ei pitäisi olla epäselvää jos olet lukenut tämän Riekin artikkelin ja kommentit.
“- Eikö soijaa alettu fermentoida sen vuoksi, että se aiheutti ihmisille vatsavaivoja?”
Juu. Aivan kuten esim. lihaa ryhdyttiin syömään kypsennettynä siksi, että siitä saa tällöin enemmän irti. Eli …?
“- Eikö fytaatit ole kasvien “itsepuolustuskemikaaleja”?”
Fytiinihapolla (suolamuodossa fytaatti) on useita tehtäviä, mm. fosforinvarastoinnissa. En tiedä mitä tarkoitat “itsepuolustuksella” – tai mitä Yrjänä sillä tarkoittaa.
“- Eikö trypsiini estä tehokkaasti ihmisellä kivennäis- ja hivenaineiden imeytymistä?”
Soijassa on trypsiini-inhibiittoreita, mutta nämä hoituvat valmistamalla soija ruoaksi – raakaa soijapapua ei syödä. Trypsiiniä (tai siis sen esiastetta) erittää haima ja se toimii proteolyysissä.
“- Eikö soijan runsaastakaan saannista voi seurata kilpirauhasen vajaatoimintaa?”
Syy huoleen on lähinnä teoreettinen ellet satu kuulumaan siihen väestönosaan jolla on jo entuudestaan ongelmia kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Vrt. fruktoosialarmismi: määrät joita tutkimuskirjallisuudessa käytetään ovat sellaisia ettei niitä saa ns. normaalilla kuluttamisella käsittelemättömistä lähteistä. Tai vrt. proteiininsaannista esitetyt huolet: pitäisikö siitä, että munuaispotilaille runsas prode on ongelmallista vetää se johtopäätös, että runsas prodensaanti on ongelma myöskin muilla ryhmillä?
“- Onko soija kuulunut 1930-luvulla länsimaiseen ravintoaineluetteloon?”
Ei. Kuten ei moni muukaan terveellinen ruokatarvike. Joten?
“En minä ainakaan saanut Yrjänän pakinasta sellaista käsitystä, että Yrjänän mielestä silloin tällöin tai vähäisesti päivättäin nautittuna soijatuotteet uhkaisivat enemmistön terveyttä.”
Yrjänän tekstistä ei kyllä saanut myöskään kuvaa siitä, että kohtuudella nautittuna soija olisi terveellistä, vaikka tämä on se “current scientific opinion”.
“Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin, mutta sain sen käsityksen että monien mielestä virallisia enemmistön hyväksymiä käsityksiä ei saisi kyseenalaistaa, ellei aiheeseen perehdy kunnolla.”
Saa toki. Tässä maassa on sananvapaus. Mutta pääsääntöisesti tällaisessa tapauksessa jälki on sitä ihteään: luetaan kirja tai pari sellaiselta kirjoittajalta jonka ainoa meriittii on aatteen palo ja sitten annetaan palaa.
“”Sen sijaan virallista ja/tai enemmistön käsitystä saa puolustaa, vaikka aiheeseen ei ole kunnolla perehtynyt.”
Yksinkertaistat. Mutta pääsääntöisesti nykyinen “current scientific opinion” on luotettavampi positio kun maallikon mielipide, ihan siitä syystä että edelliseen päädytään tieteenharjoittamisen (tutkimus, kritiikki, kyseenalaistaminen, lisätutkimus jne.) kautta. Jälkimmäiseen riittää näköjään kyky osata kirjoittaa ja muutaman heikkotasoisen populääriopuksen lukeminen.
“Yrjänän väitteet olisi voinut ampua alas täsmällisesti, tai sitten olisi voinut kirjoittaa vähän rauhanomaisemman vastineen, jossa olisi pohdittu soijan terveysvaikutuksia Yrjänän pakinan innoittamana. Nyt tämä vastine oli kuin hyökkäys olkiukkoa vastaan.”
Mutta etkös sinä juuri yllä todennut, että Yrjänän kirjoitus oli pakina? Eihän pakina ole verrattavissa tieteelliseen tekstiin, jollaista tulee lähestyä vastaavalla tyylillä. Pakinan kaltaista tekstiä voi käsitellä rennommalla otteella.
No, ei hätää,
Yrjänä varmasti vastuullisena miehenä korjaa erheensä seuraavassa pakinassaan, ja siteeraa, vaikkapa Harvardin ykkös epidemiologistia.
“If you step back and look at the data (on beef and cancer), the optimum amount of red meat you eat should be zero.”
– Walter Willett, M.D., Chairman of the Nutrition Department, Harvard
Jos oikein pitkä pakinaa tulee, niin mukaan mahtuu varmasti myös maailman laajimman ekologisen tutkimuksen tehneen, Willetin Ivy-League kollega, Colin T Campbellin mietteet…
“Eating foods that contain any cholesterol above 0 mg is unhealthy.”
– T. Colin Campbell, Gould Schurman Professor Emeritus of Nutritional Biochemistry at Cornell University
Soijaa kohtuudella, maitoa ja lihaa vähemmän kohtuudella. Kaikki voittaa, terveys, eläimet ja luonto.
Jonkun verran löytyy kuitenkin tapausselostuksia ja tutkimuksia missä on havaittu soijalla haittavaikutuksia, ehkä jotkut on herkempiä niille.
Hypogonadism and erectile dysfunction associated with soy product consumption.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21353476
An unusual case of gynecomastia associated with soy product consumption.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18558591
Dietary soy has both beneficial and potentially adverse cardiovascular effects: a placebo-controlled study in men and postmenopausal women.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11443167
Teemu,
Ensimmäisen viitauksesi lyhennelmässä kirjoitetaan seuraavasti:
“We present the case of a 19-y-old type 1 diabetic but otherwise healthy man with sudden onset of loss of libido and erectile dysfunction after the ingestion of large quantities of soy-based products in a vegan-style diet.”
Koko tekstin lukemalla selvinnee, mitä “paljon” tässä asiayhteydessä tarkoittaa. Toisessa viittauksessasi mies joi päivittäin lähes kolme litraa soijamaitoa. Kolmannesta viittauksessa nautittiin päivittäin 118 mg isoflavoneita päivittäin, kolme kuukautta. Kaikki näistä edustavat soijan suurkulutusta. Liika on aina liikaa.
Jonkun verran pienempienkään määrien pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta kovin hyvin. Ainoastaan aasialaiset ja jotkut koe-eläimet ovat käyttäneet soijaa pitempään, ja aasialaisilla on parempi kyky metabolisoida joitain soijan yhdisteitä, samoin siellä käytetään vähemmän soijaa kuin joissain länsimaisissa alakulttuureissa. Koe-eläintutkimuksissa missä on tutkittu koko eliniän soijan käyttöä on saatua tuloksia, että sperman laatu on laskenut, mikä on jo muutenkin heikentynyt länsimaistuneissa kulttuureissa. Soijaa myydään länsimaissa myös semmoisina tuotteina mitä ei aasiassa käytetä ollenkaan ja ne voivat olla halvimpia proteiininlähteitä monelle vegaanille/vegetaristille. Sen takia olen huolestunut näistä ihmisistä.
Olen itsekin käyttänyt silloin tällöin soijaa, mutta pidän tosiaan määrät aika pienenä.
Soy, phytoestrogens and their impact on reproductive health.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22210487
Teemu,
En ymmärrä pointtiasi. Viittaat taas siihen, että osa ihmisistä käyttää soijaa liikaa: “siellä käytetään vähemmän soijaa kuin joissain länsimaisissa alakulttuureissa”. Totta – ja haitat tunnetaan. Kukaan ei suosittele soijan ylensyöntiä.
Kirjoitit, ettei pienempien annosten pitkäaikaisvaikutuksia tunneta kovin hyvin. Maltillisella kulutuksella ei ole havaittu haittavaikutuksia. Epäily ja arvailu on turhaa, kun samaan aikaan on asioita, joihin kannattaa todella puuttua. Tappy & Mittendorerin fruktoosikatsausta lainatakseni:
“Public health is almost certainly to benefit more from policies that are aimed at promoting what is known to be good than from policies that are prohibiting what is not (yet) known to be bad.”
Hyvä pointti tuo positiivisiin asioihin keskittyminen, välillä tahtoo unohtua. Kiitos.
Hieman aiheen vierestä kommentoisin, että monissa soijaan(kin) liittyvissä tutkimuksissa on mielestäni suurin virhelähde ja epävarmuustekijä tutkimusten lyhyt kesto. (Ymmärrän kyllä, että monet käytännön tekijät rajoittavat tutkimusten kestoa.) Käsittääkseni 3 kk on yleinen minimiaika, jossa keho tottuu uuteen asiaan ja kaikki toiminnot asettuvat raiteilleen. Esimerkiksi kun alkaa syödä uutta hormonivalmistetta, vasta 3 kk päästä voidaan sanoa, miten se vaikuttaa ja mahdolliset aloitukseen liittyvät sivuvaikutukset ovat menneet ohi.
Tärkeä näkökulma erilaisten ruoka-aineiden vaikutusta pohdittaessa on tarkastella, miksi yhdisteet on alunperin tuotettu. Esim. kasvien antioksidantit ja favonoidit yleensä suojaavat kasvin kudoksia happiradikaaleilta, ympäristötekijöiltä jne, ja kappas vain, suurin piirtein niin ne toimivat ihmisessäkin. Hernekasvien “kasviestrogeenien” tarkoitus on toimia puolustuskemikaaleina, kasvi itsessään ei siis tarvitse niitä, vaan koettaa taistella niillä kasvinsyöjiä vastaan juurikin hormonitoimintaa häiritsemällä. Kasvien ja kasvinsyöjien välillä on kuitenkin kunnon evolutiivinen arms-race, kuten voidaan nähdä siitä valitettavasta tosiasiasta, että paljon soijaa syövät aasialaiset eivät kärsi laajasta hedelmättömyydestä.
Itse syön soijaa, koska en usko sen vaikuttavan merkittävästi hormonitoimintaani, ja koska olen tahallisesti pistänyt sen mullinmallin e-pillereillä, eli asialla ei muutenkaan olisi mitään väliä.
Hyvän käytännön vastaisesti en kaivanut viitteitä, mutta Nellistä hakemalla löysin aikanaan nuo jutut esim. lampaiden hedelmättömyydestä niiden syötyä pitkään ja pelkästään erästä apilalajia. En myöskään jaksanut lukea ihan koko kommenttirimpsua läpi, joten pahoittelen, jos näitä näkökulmia on jo käsitelty.
Olen käyttänyt soijaa erittäin runsaasti viimeisen 8-vuoden aikana, arviolta soiaproteiininmäärä on ollut 4-5 annosta päivittäin, jossa soijaisolaatin määrä lienee ollut n. keskimäärin 15 grammaa eli n. 60-75 grammaa vrk:ssa. En ole huomannut mitään negatiivisia tapauksia itselläni enkä perheelläni, joilla käyttö ollut huomattavasti pienempää, mutta päivittäistä ja saman ajan (6 hengen perhe). Tunnen ja tiedän satoja henkilöitä, jotka ovat käyttäneen jopa 10- 30-vuotta useita soija-annoksia päivittäin, ja ei mitään negatiivisia vaikutuksia. Posotiivisista vaikutuksista en osaa sanoa, koska mukana on ollut paljon muutakin ravitsemusta.
Valmennan myös yhtä nuorta poika korkeushyppääjää, joka on syönyt puolet elämästään 2-3 soija-annosta päivittäin eli n. 8-vuotta. Vaikka lajina on korkeushyppy niin voima-arvot ovat erinomaiset.- testotasoja ei ole mitattu, mutta ei taida olla tarvettakaan… nämä siis minun kokemuksia soijasta tai oikeastaan soija-isolaatista! Hän on ikäluokassaan tällä hetkellä ylivoimainen, ei varmaan juuri soijan takia, mutta :-)
Juha Eriksson,
Kiitos kokemustesi jakamisesta. Vaikea todellakaan kuvitella, että urheilijan suorituskyky olisi soijan syönnistä kiinni.
Jaakolle tiedoksi, että käyttämämme soijaa sisältävä proteiinijuomajauhe ei ole geenimanipuloitua…